Me Jehovan todistajat keskustelemme mielellämme uskoon liittyvistä asioista eri uskontokuntiin kuuluvien ihmisten kanssa. Emme kuitenkaan osallistu uskontojen väliseen yhteistoimintaan. Emme esimerkiksi järjestä ekumeenisia tilaisuuksia muiden uskontokuntien kanssa. Raamatussa kerrotaan, että tosi kristittyjen tulee olla ”sopusointuisesti liitettyjä yhteen”. Uskonkäsitysten yhdenmukaisuus on olennainen osa tällaista sopusointua. (Efesolaisille 4:16; 1. Korinttilaisille 1:10; Filippiläisille 2:2.) Siihen ei riitä pelkästään se, että tunnustaa rakkauden, myötätunnon ja anteeksiannon olevan tärkeitä hyveitä. Uskonkäsityksemme perustuvat Raamatusta saatavaan täsmälliseen tietoon, jota ilman uskomme olisi turhaa (Roomalaisille 10:2, 3).

 Uskonnon harjoittamista eri uskontokuntiin kuuluvien kanssa verrataan Raamatussa epäsuhtaisen ikeen alla olemiseen. Tällainen yhteensopimattomuus vahingoittaisi kristityn uskoa. (2. Korinttilaisille 6:14–17.) Jeesus ei halunnut opetuslastensa osallistuvan eri uskontokuntien yhteistoimintaan (Matteus 12:30; Johannes 14:6). Vastaavasti Mooseksen laissa Jumala kielsi israelilaisia liittymästä naapurikansojen harjoittamaan palvontaan (2. Mooseksen kirja 34:11–14). Jumalaa palvovat israelilaiset kieltäytyivät myöhemmin tarjouksesta, joka olisi merkinnyt uskonnollisen liiton solmimista muihin uskontoihin kuuluvien kanssa (Esra 4:1–3).

 Kyllä. Apostoli Paavalin tavoin haluamme ymmärtää tapaamiemme ihmisten ajattelutapaa ja uskonkäsityksiä (1. Korinttilaisille 9:19–22). Kun keskustelemme ihmisten kanssa, pyrimme vilpittömästi osoittamaan heitä kohtaan ”syvää kunnioitusta”, kuten Raamatussa neuvotaan (1. Pietarin kirje 3:15).