Jeesus on opettanut ja parantanut ihmisiä Juudeassa ja Jerusalemissa. Sen jälkeen hän menee Jordanin toiselle puolelle ja opettaa eri kaupungeissa Perean alueella. Pian hän kuitenkin palaisi Jerusalemiin.

Pereassa eräs mies kysyy Jeesukselta: ”Herra, onko pelastuvia vähän?” Mies ehkä tietää, että uskonnolliset johtajat kiistelevät siitä, onko pelastuvia paljon vai vähän. Jeesus ei keskity vastauksessaan pelastuvien määrään vaan siihen, mitä pelastuksen saamiseksi on tehtävä. Hän sanoo: ”Ponnistelkaa kaikin voimin päästäksenne sisään ahtaasta ovesta.” Sitten hän selittää, miksi ovesta pääseminen vaatii työtä ja vaivannäköä: ”Minä sanon teille: monet yrittävät myöhemmin päästä sisään mutta eivät pääse.” (Luukas 13:23, 24.)

Jeesus valaisee vaivannäön tarpeellisuutta: ”Talonisäntä nousee ja lukitsee oven. Kun te sitten seisotte ulkona kolkuttamassa oveen ja sanotte: ’Herra, avaa meille’, – – hän sanoo teille: ’En tiedä, mistä te olette. Menkää pois minun luotani, kaikki te, jotka toimitte väärin!’” (Luukas 13:25–27.)

Jeesuksen sanat havainnollistavat sellaisen ihmisen hätää, joka tulee myöhässä – ilmeisesti silloin kun se hänelle itselleen sopii – ja toteaa, että ovi on suljettu ja lukittu. Hänen olisi pitänyt tulla aikaisemmin, vaikka hänen olisi siinä tapauksessa pitänyt tinkiä mukavuudestaan. Tämä pätee moniin, jotka voisivat hyötyä siitä, että Jeesus on heidän keskuudessaan opettamassa heitä. He eivät ole tarttuneet tilaisuuteen tehdä Jehovan palvonnasta elämänsä päätarkoitusta. Useimmat niistä, joiden luo Jeesus on lähetetty, eivät ole hyväksyneet Jumalan tarjoamaa pelastuskeinoa. Jeesus sanoo, että he ”itkevät ja kiristelevät hampaitaan”, kun he jäävät ulkopuolelle. ”Idästä ja lännestä sekä pohjoisesta ja etelästä” eli kaikista kansoista tulee kuitenkin ihmisiä, jotka ”asettuvat pitkälleen pöydän ääreen Jumalan valtakunnassa”. (Luukas 13:28, 29.)

Jeesus selittää: ”On viimeisiä [muun muassa ei-juutalaisia ja sorrettuja juutalaisia], joista tulee ensimmäisiä, ja ensimmäisiä [uskonnollisia johtajia, jotka ylpeilevät sillä, että ovat Abrahamin jälkeläisiä], joista tulee viimeisiä.” (Luukas 13:30.) ”Viimeisenä” oleminen merkitsee sitä, että nuo kiittämättömät ihmiset eivät pääse Jumalan valtakuntaan.

Jeesuksen luo tulee nyt muutamia fariseuksia, ja he neuvovat häntä: ”Lähde pois täältä, koska Herodes [Antipas] haluaa tappaa sinut.” Kuningas Herodes on voinut itse laittaa liikkeelle tällaisen huhun, jotta Jeesus pakenisi muualle. Herodeksella oli sormensa pelissä Johannes Kastajan murhassa, ja nyt hän voi pelätä, että hän tulee jollain tavalla sekaantuneeksi toisenkin profeetan kuolemaan. Jeesus sanoo kuitenkin  fariseuksille: ”Menkää sanomaan sille ketulle: ’Minä ajan ulos demoneja ja parannan ihmisiä tänään ja huomenna, ja kolmantena päivänä olen saanut työni tehtyä.’” (Luukas 13:31, 32.) Sanoessaan Herodesta ”ketuksi” Jeesus saattaa viitata ketun viekkauteen. Mutta Jeesus ei anna Herodeksen eikä kenenkään muunkaan ihmisen hoputtaa tai muulla tavoin ohjailla itseään. Hän tekee sen työn, jonka Jumala on hänelle antanut, eikä hän noudata ihmisten vaan Jumalan aikataulua.

Jeesus jatkaa matkaa Jerusalemiin, koska kuten hän sanoo, ”eihän profeettaa voida tappaa muualla kuin Jerusalemissa” (Luukas 13:33). Raamatussa ei ole ennustettu, että Messiaan täytyy kuolla Jerusalemissa, joten miksi Jeesus sanoo tulevansa tapetuksi siellä? Jerusalem on pääkaupunki, ja siellä on 71-jäseninen korkein oikeus, sanhedrin. Jos jotakuta syytetään vääräksi profeetaksi, hänet viedään sanhedrinin eteen. Lisäksi juuri Jerusalemissa uhrataan eläinuhreja. Jeesus siis tietää, että olisi täysin mahdotonta, että hänet tapettaisiin jossain muualla kuin Jerusalemissa.

Jeesus pahoittelee juutalaisten tilaa: ”Jerusalem, Jerusalem, profeettojen tappaja ja luoksesi lähetettyjen kivittäjä! Kuinka usein tahdoinkaan koota lapsesi niin kuin kana kokoaa poikueensa siipiensä alle! Mutta te ette tahtoneet. Niinpä teidän temppelinne hylätään.” (Luukas 13:34, 35.) Juutalaiset torjuvat Jumalan Pojan, ja heidän on kannettava seuraukset.

Ennen kuin Jeesus menee Jerusalemiin, eräs fariseusten johtaja kutsuu hänet sapattina kotiinsa aterialle. Vieraat seuraavat tarkasti, auttaako hän erästä paikalla olevaa miestä, joka sairastaa vesipöhöä (sairautta, joka aiheuttaa nesteen runsasta kertymistä kehoon, usein sääriin ja jalkateriin). Jeesus kysyy fariseuksilta ja lainoppineilta: ”Onko sapattina lupa parantaa vai ei?” (Luukas 14:3.)

Kukaan ei vastaa mitään. Jeesus parantaa miehen ja kysyy: ”Jos jonkun poika tai sonni putoaa kaivoon sapattipäivänä, kuka teistä ei heti vedä sitä ylös?” (Luukas 14:5.) Jälleen kerran Jeesuksen johdonmukainen perustelu vaientaa heidät.