1, 2. Mitä oli tapahtunut Elian elämän vaiheikkaimpana päivänä?

ELIA juoksi sateessa taivaan muuttuessa yhä synkemmäksi. Hänellä oli vielä pitkä matka Jisreeliin, eikä hän ollut mikään nuori mies. Silti hän juoksi väsymättä, sillä ”Jehovan käsi” oli hänen päällään. Hän ei varmasti ollut koskaan ennen tuntenut tällaisen voiman virtaavan jäsenissään. Hän oli jopa juuri ohittanut kuningas Ahabia kuljettavat kuninkaalliset vaunut hevosvaljakkoineen! (Lue 1. Kuninkaiden kirjan 18:46.)

² Nyt edessä avautui tyhjä tie. Sadepisaroiden valuessa Elian silmille hänen ajatuksissaan pyörivät hänen elämänsä vaiheikkaimman päivän tapahtumat. Tuo päivä oli kiistattomasti tuonut häikäisevän voiton hänen Jumalalleen Jehovalle ja tosi palvonnalle. Kaukana takana myrskypilvet peittivät näkyvistä Karmelinvuoren tuulenpieksemät rinteet, joilla Jehova oli Elian välityksellä tekemänsä ihmeen avulla antanut murskaavan iskun Baalin palvonnalle. Sadat Baalin profeetat oli paljastettu vilpillisiksi petkuttajiksi ja heidät oli teloitettu oikeudenmukaisesti. Sitten Elia oli rukoillut, että Jehova päättäisi maata kolme ja puoli vuotta vitsanneen kuivuuden – ja sateet olivat alkaneet. (1. Kun. 18:18–45.)

3, 4. a) Miksi Elian odotukset saattoivat olla korkealla, kun hän oli matkalla Jisreeliin? b) Mihin kysymyksiin saamme vastaukset?

³ Vesi roiskui Elian juostessa 30 kilometrin matkaa Jisreeliin. Hänen odotuksensa saattoivat olla korkealla. Hänestä ehkä tuntui, että asioissa tapahtuisi vihdoin käänne. Nyt Ahabin olisi pakko muuttua! Nähtyään omin silmin, mitä oli tapahtunut, Ahabilla ei voinut olla muuta vaihtoehtoa kuin hylätä Baalin palvonta, panna kuningatarpuolisonsa Isebel aisoihin ja lopettaa Jehovan palvojien vainoaminen.

⁴ Kun asiat näyttävät luistavan haluamallamme tavalla, on luonnollista, että toivomme herää. Saatamme kuvitella, että kaikki alkaa nyt elämässä sujua paremmin ja pahimmatkin ongelmat ovat viimein takana. Jos Eliasta tuntui tältä, se ei ollut ihme, sillä hän ”oli ihminen, jolla oli samanlaiset tunteet kuin meilläkin”  (Jaak. 5:17). Mutta tosiasiassa hänen ongelmansa olivat kaikkea muuta kuin ohi. Vain muutamien tuntien kuluttua hän olisi niin peloissaan ja lannistunut, että haluaisi kuolla. Mitä tapahtui, ja miten Jehova auttoi profeettaansa vahvistamaan uskoaan ja rohkaisemaan mielensä?

5. Oliko Ahab oppinut Karmelinvuoren tapahtumien jälkeen kunnioittamaan Jehovaa enemmän, ja mistä se käy ilmi?

⁵ Kun Ahab palasi palatsiinsa Jisreeliin, viittasiko mikään siihen, että hän olisi muuttunut? Kertomus jatkuu: ”Ahab kertoi Isebelille kaiken, mitä Elia oli tehnyt, ja kaiken siitä, kuinka hän oli tappanut kaikki profeetat miekalla.” (1. Kun. 19:1.) Tehdessään selkoa päivän tapahtumista Ahab ei sanallakaan maininnut Elian Jumalaa Jehovaa, vaan puhui siitä, ”mitä Elia oli tehnyt”. Lihallisena ihmisenä hän näki tapahtuneet ihmeet puhtaasti inhimillisestä näkökulmasta. Hän ei selvästikään ollut oppinut kunnioittamaan Jehova Jumalaa. Entä miten hänen kostonhimoinen vaimonsa suhtautui uutisiin?

6. Minkä viestin Isebel lähetti Elialle, ja mitä se merkitsi?

⁶ Isebel oli raivoissaan! Hurjistuneena hän lähetti Elialle viestin: ”Niin tehkööt jumalat ja niin he siihen lisätkööt, ellen tähän aikaan huomenna tee sinun sieluasi kunkin heidän sielunsa kaltaiseksi!” (1. Kun. 19:2.) Se oli tappouhkaus pahimmasta päästä. Isebel vannoi, että jollei hän vuorokauden kuluessa saisi Eliaa hengiltä kostoksi Baalin profeettojen puolesta, hänen itsensä tulisi kuolla. Elia heräsi tuona myrsky-yönä karvaaseen todellisuuteen jossain vaatimattomassa majapaikassa Jisreelissä, kun kuningattaren sanansaattaja välitti hänelle tuon pelottavan viestin. Miten se vaikutti häneen?

7. Miten Isebelin uhkaus vaikutti Eliaan, ja mitä Elia teki?

⁷ Mikäli Elia oli vähääkään toivonut, että sota Baalin palvontaa vastaan olisi käytännössä ohi, hänen toiveensa murskautuivat tuolla hetkellä. Isebel oli järkähtämätön. Iso joukko Elian uskollisia työtovereita oli jo teloitettu kuningattaren käskystä, ja hän näytti olevan seuraava uhri. Miten Isebelin uhkaus vaikutti Eliaan? Raamatussa kerrotaan: ”Elia pelästyi.” Kuvitteliko hän mielessään, millaisen hirvittävän kuoleman Isebel oli suunnitellut hänen varalleen? Jos hän antoi ajatustensa viipyä noissa mielikuvissa, ei ole ihme, että hänen rohkeutensa petti. Joka tapauksessa hän ”lähti matkaan sielunsa tähden” – hän pakeni henkensä edestä. (1. Kun. 18:4; 19:3.)

8. a) Missä mielessä Elialla oli samanlainen ongelma kuin Pietarilla? b) Mitä voimme oppia Eliasta ja Pietarista?

 ⁸ Elia ei ole ainoa uskon mies, jonka pelko on saanut valtaansa. Paljon myöhemmin apostoli Pietarilla oli samanlainen ongelma. Esimerkiksi kun Jeesus teki Pietarille mahdolliseksi kävellä hänen kanssaan vetten päällä, Pietari alkoi ”katsella myrskytuulta”, jolloin hänen rohkeutensa kaikkosi ja hän alkoi vajota. (Lue Matteuksen 14:30.) Voimme oppia Pietarin ja Elian esimerkeistä jotain arvokasta. Jos haluamme pysyä rohkeina, emme saa antaa ajatustemme viipyä pelottavissa uhkakuvissa. Meidän täytyy keskittyä toivomme ja voimamme Lähteeseen.

9. Kuvaile Elian pakomatkaa ja hänen mielentilaansa.

⁹ Pelon siivittäessä Elian askelia hän pakeni noin 150 kilometriä lounaaseen Beersebaan, Juudan etelärajan tuntumassa sijaitsevaan kaupunkiin. Sinne hän jätti palvelijansa ja jatkoi itse erämaahan. Raamatussa kerrotaan, että hän kulki ”päivämatkan päähän”, joten hän saattoi lähteä matkaan auringon noustessa, kaikesta päättäen ilman eväitä. Masentuneena ja pelko sydänalassa hän eteni karun, vaikeakulkuisen maaston poikki paahtavan auringon alla. Kun tuo hehkuva pallo viimein punertui ja laskeutui taivaanrannan taa, Elian voimat loppuivat. Uupuneena hän istahti kinsteripensaan alle, joka tarjosi edes jonkinlaisen suojan tuolla karulla seudulla. (1. Kun. 19:4.)

10, 11. a) Mitä Elian Jehovalle esittämä rukous merkitsi? b) Kuvaile mainittujen raamatunkohtien avulla toisten uskollisten miesten ja naisten masennuksen tunteita.

¹⁰ Syvän epätoivon vallassa hän alkoi rukoilla. Hän pyysi saada kuolla. Hän sanoi: ”En ole esi-isiäni parempi.” Hän tiesi, ettei hänen esi-isistään ollut jäljellä muuta kuin luita ja tomua haudassa; he eivät kyenneet tekemään hyvää kenellekään (Saarn. 9:10). Elia tunsi itsensä aivan yhtä arvottomaksi. Ei ihme, että hän huudahti: ”Riittää!” Hän ei nähnyt mitään syytä elää.

¹¹ Onko yllättävää, että Jumalan uskollinen palvelija masentuu näin syvästi? Ei välttämättä. Raamatussa kerrotaan muistakin uskollisista miehistä ja naisista, jotka olivat niin murheellisia, että halusivat kuolla. Heitä olivat muun muassa Rebekka, Jaakob, Mooses ja Job. (1. Moos. 25:22; 37:35; 4. Moos. 11:13–15; Job 14:13.)

12. Miten voit jäljitellä Elian esimerkkiä, jos olet joskus hyvin masentunut?

 ¹² Nykyään elämme ”kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä”, joten on ymmärrettävää, että monet ihmiset, myös Jumalan uskolliset palvelijat, ovat toisinaan masentuneita (2. Tim. 3:1). Jos sinusta joskus tuntuu hyvin ahdistavalta, toimi kuten Elia ja kerro tunteistasi Jumalalle, sillä hän on ”kaiken lohdutuksen Jumala”. (Lue 2. Korinttilaiskirjeen 1:3, 4.) Lohduttiko hän Eliaa?

13, 14. a) Miten Jehova osoitti enkelin välityksellä rakkaudellista kiinnostusta ahdistunutta profeettaansa kohtaan? b) Miksi on lohdullista, että Jehova tietää kaiken meistä, myös rajoituksemme?

¹³ Miltä luulet Jehovasta tuntuneen, kun hän katsoi taivaasta ja näki, että hänen rakas profeettansa makasi pensaan juurella erämaassa ja pyysi saada kuolla? Sitä ei tarvitse arvailla. Elian nukahdettua Jehova lähetti hänen luokseen enkelin. Enkeli herätti hänet lempeästi koskettamalla häntä ja sanoi: ”Nouse, syö.” Elia teki työtä käskettyä, sillä enkeli oli kattanut hänen viereensä yksinkertaisen aterian: tuoretta, lämmintä leipää sekä vettä. Mahtoiko Elia muistaa kiittää enkeliä? Kertomuksessa sanotaan vain, että profeetta söi ja joi ja nukahti sitten uudelleen. Oliko hän niin epätoivoinen, ettei jaksanut edes puhua? Joka tapauksessa enkeli herätti hänet uudelleen, ehkä aamun sarastaessa, ja kehotti häntä jälleen: ”Nouse, syö.” Sitten hän lisäsi seuraavat huomionarvoiset sanat: ”Sillä matka on sinulle liikaa.” (1. Kun. 19:5–7.)

¹⁴ Jumala oli ilmaissut enkelille, minne Elia oli menossa. Enkeli tiesi myös, että matka oli Elialle liian pitkä tehtäväksi hänen omassa voimassaan. Kuinka lohdullista onkaan palvella Jumalaa, joka tietää pyrkimyksemme ja rajoituksemme paremmin kuin me itse! (Lue psalmi 103:13, 14.) Miten ateria auttoi Eliaa?

15, 16. a) Mitä Elia kykeni tekemään Jehovalta saamansa ravinnon avulla? b) Miksi meidän tulisi arvostaa tapaa, jolla Jehova voimistaa nykyisiä palvelijoitaan?

¹⁵ Raamatussa kerrotaan: ”Hän nousi ja söi ja joi, ja hän kulki sen ravinnon voimalla neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä tosi Jumalan vuorelle, Horebille, asti.” (1. Kun. 19:8.) Elia paastosi 40 päivää ja 40 yötä, aivan kuten Mooses noin kuusisataa vuotta aiemmin ja Jeesus lähes tuhat vuotta myöhemmin (2. Moos. 34:28; Luuk. 4:1, 2). Tuo yksi ateria ei ratkaissut kaikkia hänen ongelmiaan, mutta se voimisti häntä ihmeen välityksellä. Kuvittele tuo iäkäs mies taivaltamassa tiettömässä erämaassa päivästä ja viikosta toiseen lähes puolitoista kuukautta!

¹⁶ Jehova voimistaa palvelijoitaan myös nykyaikana, joskaan ei ihmeen kautta saatavien kirjaimellisten aterioiden välityksellä,  vaan vielä paljon tärkeämmällä tavalla. Hän antaa hengellistä ravintoa. (Matt. 4:4.) Jumalan tuntemuksen hankkiminen hänen Sanansa ja siihen tarkoin perustuvien julkaisujen avulla voimistaa meitä hengellisesti. Hengellisen ravinnon nauttiminen ei välttämättä poista kaikkia ongelmiamme, mutta se voi auttaa meitä kestämään sellaista, mitä emme muuten kestäisi. Lisäksi se johtaa ”ikuiseen elämään” (Joh. 17:3).

17. Minne Elia meni, ja miksi tämä paikka oli merkittävä?

¹⁷ Elia käveli yli 300 kilometriä, kunnes hän lopulta saapui Horebinvuorelle. Se oli merkittävä paikka, sillä siellä Jehova Jumala oli paljon aikaisemmin näyttäytynyt Moosekselle enkelin välityksellä palavassa orjantappurapensaassa ja sittemmin solminut lakiliiton Israelin kanssa. Elia löysi luolan, jonka suojiin hän vetäytyi.

18, 19. a) Minkä kysymyksen Jehovan sanansaattajana toimiva henkiolento esitti, ja mitä Elia vastasi? b) Mitkä kolme syytä masennukseensa Elia paljasti?

¹⁸ Horebilla Elialle tuli Jehovan ”sana”, ilmeisesti sanansaattajana toimivan henkiolennon välityksellä. Hänelle esitettiin yksinkertainen kysymys: ”Mitä tekemistä sinulla täällä on, Elia?” Se lausuttiin epäilemättä lempeästi, sillä Elia ymmärsi sen kehotukseksi kertoa avoimesti tunteistaan. Ja hän kertoi! Hän sanoi: ”Olen ollut todella mustasukkainen Jehovan, armeijoiden Jumalan, puolesta, sillä Israelin pojat ovat hylänneet liittosi, alttarisi he ovat repineet maahan ja profeettasi he ovat tappaneet miekalla, niin että vain minä olen jäljellä, ja he alkavat tavoitella sieluani ottaakseen sen pois.” (1. Kun. 19:9, 10.) Nämä sanat paljastavat ainakin kolme syytä hänen masennukseensa.

¹⁹ Ensiksikin Eliasta tuntui, että hän oli tehnyt turhaa työtä. Vaikka hän oli vuosikausia ollut ”todella mustasukkainen” Jehovan palveluksessa ja pannut Jumalan pyhän nimen ja palvonnan kaiken muun edelle, tilanne näytti vain pahenevan. Kansa oli edelleen uskoton ja kapinallinen, ja väärä palvonta rehotti. Toiseksi Elia tunsi olevansa yksin. ”Vain minä olen jäljellä”, hän sanoi, aivan kuin hän olisi ollut koko kansakunnan viimeinen Jehovan palvoja. Kolmanneksi hän pelkäsi. Monia profeettoja oli jo surmattu, ja hän oli varma, että hän itse oli seuraavana vuorossa. Elian ei ehkä ollut helppo kertoa tällaisista tunteista, mutta hän ei antanut ylpeyden tai häpeän estää häntä puhumasta niistä. Avaamalla Jumalalle sydämensä rukouksessa hän antoi hyvän esimerkin kaikille uskollisille (Ps. 62:8).

20, 21. a) Kuvaile, mitä Elia koki luolan suulla Horebinvuorella. b) Mitä Jehovan voimannäytteet opettivat Elialle?

²⁰ Miten Jehova suhtautui Elian pelkoihin ja huoliin? Enkeli  kehotti Eliaa asettumaan luolan suulle, ja tämä totteli tietämättä, mitä odottaa. Yhtäkkiä alkoi puhaltaa raju tuuli. Sen on täytynyt ulvoa korviahuumaavasti, sillä se oli niin voimakas, että se repi vuoria ja kallioita rikki. Voitko nähdä mielessäsi, miten Elia yrittää suojella tuulelta silmiään ja pitää lujasti kiinni paksusta, karkeasta karvavaatteestaan, kun tuulenpuuskat riepottelevat sitä? Seuraavassa hetkessä hänellä oli täysi työ pysyä pystyssä, sillä maa alkoi vavahdella hänen allaan: aluetta vavisutti maanjäristys! Tuskin hän ehti toipua siitä, kun hänen edessään roihusi valtava tuli, ja hänen oli pakko peräytyä luolan suojiin sen polttavalta hehkulta. (1. Kun. 19:11, 12.)

²¹ Kussakin tapauksessa kertomus muistuttaa, että Jehova ei ollut noissa vaikuttavissa luonnonvoimien näytteissä. Elia tiesi, ettei Jehova ole mikään mytologinen luonnonjumala, jollainen oli esimerkiksi Baal, jota tämän harhaanjohdetut palvojat pitivät ”pilvien ratsastajana” eli sateiden tuojana. Jehova on kaiken luonnossa ilmenevän kunnioitusta herättävän voiman Lähde, mutta hän on myös paljon suurempi kuin mikään, mitä hän on tehnyt. Hän ei mahdu edes fyysisiin taivaisiin! (1. Kun. 8:27.) Miten tämä kaikki auttoi Eliaa? Kun hänen rinnallaan oli sellainen Jumala kuin Jehova, jolla on käytettävissään kaikki tuo ylivertainen voima, hänen ei tarvinnut pelätä Ahabia eikä Isebeliä! (Lue psalmi 118:6.)

22. a) Miten ”rauhallinen, matala ääni” vakuutti Elialle, ettei hän suinkaan ollut arvoton? b) Kuka saattoi olla tuon ”rauhallisen, matalan äänen” lähde? (Ks. alaviite.)

²² Tulen jälkeen seurasi hiljaisuus ja Elia kuuli ”rauhallisen, matalan äänen”. Se kannusti Eliaa jälleen puhumaan, ja hän vuodatti kaikki huolensa toistamiseen. * Kenties se huojensi vielä lisää hänen mieltään. Mutta epäilemättä hän sai vielä enemmän lohdutusta siitä, mitä tuo ”rauhallinen, matala ääni” sanoi seuraavaksi. Jehova vakuutti, että Elia ei suinkaan ollut hyödytön. Jumala paljasti monia asioita siitä, miten hän toteuttaisi edelleen tarkoitustaan sodassa, joka oli käynnissä Baalin palvontaa vastaan Israelissa. Elia ei totisesti ollut tehnyt turhaa työtä, sillä Jumalan  tarkoitus eteni vääjäämättä. Lisäksi Elialla oli edelleen osa tuossa tarkoituksessa, sillä Jehova lähetti hänet takaisin työhön evästäen hänet tarkoilla ohjeilla. (1. Kun. 19:12–17.)

23. Millä kahdella tavalla Jehova helpotti Elian yksinäisyyden tunteita?

²³ Entä miten Jehova helpotti Elian yksinäisyyden tunteita? Ensinnäkin hän käski tämän voidella Elisan profeetaksi, josta tulisi aikanaan Elian seuraaja. Tämä nuorempi mies olisi joitakin vuosia Elian toverina ja auttaisi häntä. Se oli lohdutuksen antamista käytännössä! Toiseksi Jehova paljasti jotain hyvin rohkaisevaa: ”Olen jättänyt Israeliin jäljelle seitsemäntuhatta, kaikki polvet, jotka eivät ole notkistuneet Baalille, ja jokaisen suun, joka ei ole häntä suudellut.” (1. Kun. 19:18.) Elia ei todellakaan ollut yksin. Hänestä oli varmasti sydäntä lämmittävää kuulla, että oli tuhansia uskollisia, jotka eivät suostuneet palvomaan Baalia. Heille oli tärkeää, että Elia jatkoi horjumatta uskollista Jehovan palvelusta ja näytti heille näin esimerkkiä noina synkkinä aikoina. Eliaa epäilemättä koskettivat syvästi nuo sanat, jotka hänen Jumalansa Jehova lausui sanansaattajansa välityksellä ”rauhallisella, matalalla äänellä”.

24, 25. a) Millä tavoin voimme kuunnella Jehovan ”rauhallista, matalaa ääntä” nykyään? b) Miksi voimme olla varmoja, että Elia otti vastaan Jehovan lohdutuksen?

²⁴ Valtavat luonnonvoimat voivat tehdä meihinkin suuren vaikutuksen ja täysin aiheellisesti. Luomakunta heijastaa monella tavalla Luojan voimaa (Room. 1:20). Yhä edelleen Jehova haluaa sydämestään käyttää rajatonta voimaansa uskollisten palvelijoidensa hyväksi (2. Aik. 16:9). Hän puhuu meille kuitenkin yksityiskohtaisemmin Sanansa Raamatun sivuilla. (Lue Jesajan 30:21.) Raamattu voi olla kuin tuo ”rauhallinen, matala ääni”, jos annamme sen opastaa itseämme. Tämän kallisarvoisen kirjan sivuilla Jehova oikaisee ja rohkaisee meitä sekä vakuuttaa meille rakkauttaan.

²⁵ Ottiko Elia vastaan sen lohdutuksen, jota Jehova antoi hänelle Horebinvuorella? Siitä ei ole epäilystäkään. Pian tuo profeetta oli taas toiminnassa yhtä rohkeana ja uskollisena kuin ennenkin taistellen väärää palvontaa vastaan. Jos mekin annamme Jumalan henkeytettyjen sanojen, ”Raamatun kirjoitusten lohdutuksen”, vaikuttaa sydämeemme, pystymme jäljittelemään Elian uskoa (Room. 15:4).