Kristityt veljemme ja sisaremme ovat toistuvasti todistaneet uskollisuutensa Jehovalle oikeustaisteluissa ja muissa haastavissa olosuhteissa. Heidän esimerkkinsä kannustaa meitä kaikkia pysymään lujina ja luottamaan siihen, että ”Jehova kyllä huomaa uskollisensa” (Ps. 4:3).

Ruth kasvoi Jehovan todistaja -perheessä, mutta hänestä tuli jo nuorena toimeton. Myöhemmin hän alkoi seurustella erään miehen kanssa ja sai tämän kanssa tytön. Eräänä päivänä Ruth näki Jehovan todistajia kirjallisuuden esittelypöydän luona La Platan kaupungissa, ja hän alkoi miettiä saamaansa hengellistä kasvatusta. Se sai hänet palaamaan seurakunnan yhteyteen, ja hän alkoi opettaa Raamatun totuuksia pienelle tyttärelleen. Tytön isä vastusti sitä, että Ruth harjoitti uskontoaan, ja yritti oikeusteitse estää Ruthia antamasta raamatullista opetusta tytölle tai viemästä häntä kokouksiin.

Ruthin asianajaja esitti perusteita sen puolesta, että molemmilla vanhemmilla on oikeus opettaa lapselle omia uskonkäsityksiään, ja sanoi, ettei tuomioistuin voi kieltää tätä oikeutta, elleivät todisteet osoita uskonnollisen opetuksen vahingoittavan lasta. Tuomioistuin totesi, että vanhempien tulee kunnioittaa hänen uskonnonvapauttaan. Koska tyttö oli tuolloin kuitenkin vasta neljävuotias, muutoksenhakutuomioistuin selvensi asiaa toteamalla, että hän oli vielä liian nuori tekemään päätöksiä oman uskontonsa suhteen ja että molemmilla vanhemmilla on yhtäläinen oikeus antaa hänelle uskonnollista opetusta.

Ruthin tytär lukee Raamattua joka ilta ja käy kokouksissa äitinsä kanssa. Hän odottaa innokkaasti, että pääsee vierailemaan Betelissä Buenos Airesissa.

Apostoli Paavali sanoi tosi kristityistä, että ”jos yksi jäsen kärsii, niin kaikki toiset jäsenet kärsivät sen kanssa” (1. Kor. 12:26). Tämä on osoittautunut todeksi, sillä azerbaidžanilaisten sisarten İrina Zaxarçenkon ja Validə Cəbrayılovan kärsimykset ovat koskettaneet syvästi Jehovan todistajia kaikkialla maailmassa. Helmikuussa 2015 viranomaiset syyttivät näitä sisaria laittomasta uskonnollisesta toiminnasta. Tuomari määräsi heidät tutkintavankeuteen, ja koska oikeudenkäyntiä lykättiin useaan otteeseen, he joutuivat virumaan vankilassa lähes vuoden ja kestämään ankaraa kaltoinkohtelua.

Kun sisarten tapaus viimein käsiteltiin vuoden 2016 tammikuussa, tuomari totesi sisaret syyllisiksi ja tuomitsi heidät sakkoihin. Hän kuitenkin mitätöi sakot, koska sisaret olivat jo olleet vangittuina, ja antoi heidän palata kotiin. Kun Bakun muutoksenhakutuomioistuin hylkäsi rikostuomiota koskevan sisarten valituksen, he vetosivat korkeimpaan oikeuteen. Lisäksi he tekivät YK:n ihmisoikeuskomiteaan valituksen siitä, että heitä oli kohdeltu kaltoin ja heidän oikeuttaan uskonnollisen vakaumuksen ilmaisemiseen oli loukattu.

Sisaret ovat pikkuhiljaa toipumassa koettelemuksistaan. He sanovat arvostavansa syvästi heidän puolestaan esitettyjä  lukuisia rukouksia ja sitä, että toiset ovat kantaneet heistä huolta. Sisar Cəbrayılova kirjoitti hallintoelimelle: ”Tunsin todella, miten rukouksenne auttoivat meitä kestämään koettelemuksen. En koskaan unohda sitä rakkautta ja kiintymystä, jota te ja Jehova sekä veljet ja sisaret kautta maailman ovat osoittaneet.”

Heinäkuussa 2016 Eritreassa oli vangittuna 55 Jehovan todistajaa uskonsa vuoksi. Kolme veljeä, Paulos Eyassu, Isaac Mogos ja Negede Teklemariam, ovat olleet vankilassa syyskuusta 1994 lähtien, ja yhdeksän muuta veljeä on ollut vankina vähintään kymmenen vuotta.

Tammikuussa 2016 tapahtui kehitystä parempaan suuntaan, kun Jehovan todistajat, jotka oli pidätetty Asmarassa vuoden 2014 huhtikuussa heidän osallistuessaan muistonviettoon, tuotiin oikeuden eteen. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun viranomaiset virallisesti syyttivät todistajia ”rikoksesta” ja antoivat heille mahdollisuuden puolustaa itseään. Kuten odottaa saattoi, useimmat veljet ja sisaret tuomittiin osallistumisesta ”laittomaan” kokoukseen. He saivat sakkoja, ja sen jälkeen heidät vapautettiin. Yksi syytetyistä sisarista, Saron Gebru, ei kuitenkaan hyväksynyt sakkoa, minkä vuoksi hänet tuomittiin kuudeksi kuukaudeksi vankilaan. Sisar Gebru sai ottaa vastaan vieraita kerran viikossa, ja hän kertoo, että häntä kohdeltiin hyvin. Hän ja 54 muuta vangittua Jehovan todistajaa arvostavat heidän puolestaan esitettyjä monia rukouksia. Me kaikki pidämme mielessämme ”vankilakahleissa olevat, ikään kuin olisimme sidottuina heidän kanssaan” (Hepr. 13:3).

Luoteis-Saksassa sijaitseva Bremenin osavaltio myönsi vihdoin 21. joulukuuta 2015 – neljän vuoden oikeustaistelun jälkeen – Saksan Jehovan todistajien uskonnolliselle yhdistykselle paremman oikeudellisen aseman. Jo aiemmin, Berliinin  hallintoylioikeuden tekemän ratkaisun jälkeen, valtaosa Saksan 16 osavaltiosta oli myöntänyt todistajille julkisoikeudellisen yhteisön aseman. Bremenin viranomaiset olivat kuitenkin päättäneet olla antamatta tätä oikeudellista asemaa todistajille, pääasiassa vastustajien levittämien väärien syytösten vuoksi.

Vuonna 2015 Saksan liittovaltion perustuslakituomioistuin totesi, että Bremenin osavaltion kielteinen päätös loukkasi Jehovan todistajien perustuslaillisia oikeuksia. Perustuslakituomioistuimen päätös vahvistaa sen, että perustuslaki, joka takaa uskonnonvapauden, suojelee Bremenin Jehovan todistajien uskonnollista toimintaa. Päätöksen ansiosta sikäläisillä seurakunnilla on verovapaus ja oikeus nauttia samoista eduista kuin Saksan suurilla uskontokunnilla.

Vuoden 2013 maaliskuussa Ošin kaupungin viranomaiset esittivät tekaistuja syytteitä kahta sisarta, Oksana Koriakinaa ja hänen äitiään Nadežda Sergienkoa, vastaan. Syyttäjä väitti, että kun naiset olivat olleet kertomassa Raamatun opetuksista paikallisille asukkaille, he olivat samalla huijanneet näiltä rahaa. Tuomari määräsi sisaret kotiarestiin siihen asti, kun juttu käsiteltäisiin oikeudessa. Lokakuussa 2014 kaupunginoikeus totesi, että todisteet olivat tekaistuja ja että menettelytapoja koskevia sääntöjä oli rikottu räikeästi. Sisaret julistettiin syyttömiksi. Lokakuussa 2015 muutoksenhakutuomioistuin piti kaupunginoikeuden ratkaisun voimassa.

Ošin kaupunginsyyttäjä kuitenkin valitti edelleen Kirgisian korkeimpaan oikeuteen. Korkein oikeus kumosi sisarten vapauttavan tuomion ja määräsi uuden oikeudenkäynnin. Huhtikuussa 2016 pidetyssä oikeuskäsittelyssä sisarten asianajajat vaativat jutun hylkäämistä sen perusteella, että kanneaika oli umpeutunut. Tuomarilla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin hylätä rikossyytteet ja päättää tapauksen käsittely.

 Sisaret pysyivät myönteisinä koko koettelemuksen ajan. Sisar Sergienko sanoi: ”Huono kohtelu usein katkeroittaa ihmiset, mutta veljet ja sisaret saivat minut tuntemaan, että Jehova rakastaa minua ja pitää minusta huolta. Me emme koskaan olleet yksin.” Sisaret kokivat omakohtaisesti, miten Jehova täyttää Jesajan 41:10:ssä olevan lupauksensa: ”Älä pelkää – –. Olen todella pitävä sinusta lujasti kiinni vanhurskauden oikealla kädelläni.”

Elokuun 9. päivänä vuonna 2015 kymmenen poliisia ryntäsi Ošin kaupungissa Jehovan todistajien kokouspaikkaan kesken kokouksen. He väittivät, että kokous oli laiton, ja vaativat sen keskeyttämistä. Lisäksi he uhkasivat ampua kaikki yli 40 läsnäolijaa. Kymmenen veljeä vietiin poliisiasemalle, missä yhdeksää heistä pahoinpideltiin raa’asti ennen kuin heidät päästettiin menemään. Kaksi päivää myöhemmin poliisi pidätti Nurlan Usupbaevin, joka oli yksi pahoinpidellyistä veljistä. Hän sai syytteen laittomasta uskonnollisesta toiminnasta, koska oli johtanut kokousta.

Kun veli Usupbaevin tapaus otettiin käsittelyyn Ošin kaupunginoikeudessa, tuomari katsoi, ettei syytteen tueksi ollut todisteita, ja hylkäsi jutun. Syyttäjä valitti ratkaisusta Ošin aluetuomioistuimeen. Tuomioistuin kuitenkin hylkäsi valituksen ja vahvisti näin, että veli Usupbaev ei ollut voinut syyllistyä laittomaan uskonnolliseen toimintaan, koska Jehovan todistajat on laillisesti rekisteröity Kirgisiassa.

Syyttäjä ei kuitenkaan antanut periksi, vaan valitti Kirgisian korkeimpaan oikeuteen. Veli Usupbaevin helpotukseksi korkein oikeus lopetti jutun käsittelyn maaliskuussa 2016 ja jätti voimaan alempien oikeusasteiden myönteiset ratkaisut. Korkeimman oikeuden ratkaisu vahvisti näin sen, että Kirgisian Jehovan todistajilla on oikeus pitää uskonnollisia kokouksia. Todistajat ovat nostaneet erillisen oikeusjutun kokoukseen  hyökänneitä poliiseja vastaan. Juttu odottaa edelleen käsittelyä.

Venäjän ihmisoikeusviranomaisten voimakkaista vastalauseista huolimatta Venäjä jatkaa hellittämättä hyökkäyksiään Jehovan todistajia ja heidän uskonnollista toimintaansa vastaan. Viimeisimpien tietojen mukaan viranomaiset ovat julistaneet 88 todistajien julkaisua ekstremistisiksi. Lisäksi todistajien virallinen verkkosivusto jw.org on kielletty. Vuonna 2015 tulliviranomaiset kielsivät Pyhän Raamatun Uuden maailman  käännöksen maahantuonnin. Viipurin kaupunginoikeus harkitsee tämän nykyaikaisen raamatunkäännöksen julistamista ekstremistiseksi. Maaliskuussa 2016 yleisen syyttäjän virasto uhkasi sulkea Solnetšnojessa lähellä Pietaria sijaitsevan Jehovan todistajien Venäjän-hallintokeskuksen. Perusteeksi esitettiin syyllistyminen ”ekstremistiseen toimintaan”.

Vaikka Jehovan todistajia vastaan käydään Venäjällä valtion tukemaa aggressiivista kampanjaa, myös jotain myönteistä on tapahtunut. Tjumenissa, joka sijaitsee parituhatta kilometriä Moskovasta itään, syyttäjä nosti vuoden 2015 lokakuussa kanteen Jehovan todistajien Tjumenin-paikallisyhdistyksen lakkauttamiseksi. Tjumenin aluetuomioistuin teki paikallisyhdistykselle epäsuotuisan ratkaisun, vaikka oli näyttöä siitä, että poliisin esittämät todisteet Jehovan todistajia vastaan olivat tekaistuja. 15. huhtikuuta 2016 Venäjän federaation korkein oikeus kuitenkin kumosi aluetuomioistuimen tekemän ratkaisun ja totesi, että ”Tjumenin-paikallisyhdistyksen lakkauttamiselle ei ollut perusteita”. Kun oikeuden puheenjohtaja julisti tuomion, oikeussaliin ahtautuneet 60 veljeä ja sisarta nousivat seisomaan ja puhkesivat raikuviin suosionosoituksiin.

 Venäjän Jehovan todistajat eivät anna minkään ”aseen, joka valmistetaan [heitä] – – vastaan”, estää heitä palvomasta päättäväisesti Jumalaansa (Jes. 54:17).

Ruandalaisia todistajalapsia on viime vuosina erotettu koulusta heidän kieltäydyttyään osallistumasta koulun uskonnolliseen tai isänmaalliseen toimintaan. Korjatakseen tilanteen hallitus antoi 14. joulukuuta 2015 määräyksen, jonka tavoitteena on poistaa uskonnollinen syrjintä kouluista. Kouluja vaaditaan kunnioittamaan koululaisten uskonnonvapautta.

Kesäkuun 9. päivänä vuonna 2016 jw.org-sivuston Uutishuone-osiossa julkaistiin artikkeli ”Ruanda ryhtyy toimiin kouluissa tapahtuvaa uskonnollista syrjintää vastaan”. Eräs suosittu ruandalainen verkkolehti julkaisi artikkelin uudelleen omilla sivuillaan. Pian lehden sivuilla oli vierailtu yli 3 000 kertaa, ja monet lukijat kommentoivat myönteisesti hallituksen toimia. Ruandalaistodistajat ovat kiitollisia hallituksen määräyksestä, koska sen ansiosta heidän lapsensa voivat saada koulutusta joutumatta kokemaan uskonnollista syrjintää.

Etelä-Koreassa 19–35-vuotiaat miespuoliset Jehovan todistajat ovat yli 60 vuoden ajan joutuneet ottamaan kantaa asepalveluskysymykseen. Etelä-Korean hallitus ei tunnusta oikeutta kieltäytyä asepalveluksesta omantunnonsyistä eikä tarjoa mahdollisuutta vaihtoehtoiseen palvelukseen. Joissain todistajaperheissä kolmen perättäisen sukupolven miehet ovat joutuneet vuorollaan vankeuteen, kun heidät on kutsuttu asepalvelukseen.

Perustuslakituomioistuin on todennut kahdesti, että asepalveluslaki on perustuslain mukainen. Alemmat oikeusasteet ja miehet, joita on rangaistu asepalveluslain perusteella, ovat  kuitenkin tuoneet asian uudelleen käsiteltäväksi perustuslakituomioistuimeen. Tämän johdosta perustuslakituomioistuin kuuli aseistakieltäytyjien puolesta esitettyjä argumentteja 9. heinäkuuta 2015. Veli Min-hwan Kim, joka vietti 18 kuukautta vankilassa, koska hänen omatuntonsa ei salli hänen mennä armeijaan, kertoo: ”Olen saanut vankeusrangaistuksen ja suorittanut sen. Toivon, että monet muut, jotka vastaisuudessa kieltäytyvät asepalveluksesta omantunnonsyistä, säästyvät rangaistukselta. Jos heille annetaan mahdollisuus vaihtoehtoiseen palvelukseen, he voivat olla hyödyksi yhteiskunnalle.” Perustuslakituomioistuin ilmoittaa pian ratkaisunsa.

53-vuotias Bahram Hemdemov on naimisissa, ja hänellä on neljä poikaa. Hän on innokas, hengellinen mies ja yhdyskunnan kunnioitettu jäsen. Toukokuussa 2015 oikeus tuomitsi hänet neljäksi vuodeksi pakkotyöhön, koska hän piti ”laittomia” uskonnollisia tilaisuuksia kotonaan. Häntä pidetään pahamaineisella työleirillä Seydin kaupungissa, ja viranomaiset ovat kuulustelleet ja pahoinpidelleet häntä toistuvasti. Kaikesta huolimatta hän ja myös hänen perheensä ovat pysyneet uskollisina Jehovalle. Veli Hemdemovin vaimo Gulzira on päässyt aika ajoin miehensä luo rohkaisemaan häntä.

Rukoilemme kaikkien niiden Jehovan palvelijoiden puolesta, jotka osoittavat jatkuvasti uskollisuutensa hänelle koetuksissa. Heidän esimerkkinsä saa meidät vahvistamaan omaa uskollisuuttamme Jumalalle ja luottamaan aina psalmin 37:28 lupaukseen: ”Eikä hän jätä uskollisiaan.”