Meksikossa asuva Ismael-niminen mies päätti lukea koko Raamatun läpi. Hän luki sen vuoden aikana kaksi kertaa. Myöhemmin hän kuitenkin menetti näkönsä. Joidenkin vuosien päästä Ángel-niminen Jehovan todistaja tapasi Ismaelin ja kertoi hänelle Jumalan lupauksista. Ismael halusi innokkaasti  oppia lisää mutta sanoi: ”Olen sokea enkä pysty lukemaan Raamattua.”

”Älä huoli. Minä opetan sinulle pistekirjoitusta”, sanoi Ángel.

Ismael kysyi: ”Osaatko sinä pistekirjoitusta?”

”En, mutta opettelen yhdessä sinun kanssasi”, vastasi Ángel. Ismael ei voinut millään uskoa, että Ángel tekisi niin hänen vuokseen. Ángel meni kotiinsa ja otti selvää siitä, miten pistekirjoitusta luetaan. Sitten hän teki pistekirjoitusaakkoset pahvinpalalle ja alkoi opettaa Ismaelille pistekirjoitusta. Pian Ismael oli oppinut aakkoset. Hän alkoi myös käydä kokouksissa ja lukea pistekirjoituksella kirjoitettuja julkaisujamme. Ángelilla on tällä hetkellä neljä sokeaa raamatuntutkisteluoppilasta. Heistä on suurenmoista puhua paratiisista ja siitä, että tulevaisuudessa he voivat vihdoin nähdä.

Yhdysvalloissa asuva 14-vuotias Viannei-niminen sisar kertoo: ”Yhteiskuntaopin tunnilla miespuolinen sijaisopettajamme alkoi puhua uskonnoista. Hän pyysi meitä nimeämään muutamia, joten mainitsin Jehovan todistajat. Luokkakaverit nauroivat ja sanoivat, että me tuhlaamme heidän aikaansa, ettei meillä ole mitään parempaa tekemistä ja että he heittävät pois kirjallisuutemme. Jopa opettaja puhui meistä kielteisesti.”

 ”Rukoilin Jehovalta voimaa todistaa tuossa tilanteessa. Sanoin heille, että emme käy ihmisten luona tuhlataksemme heidän aikaansa, vaan siksi, että Jehova on antanut meille tehtävän kertoa, miten hyviä neuvoja Raamatussa on. Pyysin, että he eivät heittäisi kirjallisuuttamme pois, koska se voi muuttaa heidän elämänsä ja pelastaa heidät. Opettaja pyysi anteeksi ja lupasi, että seuraavalla kerralla, kun joku todistaja tulisi hänen ovelleen, hän  avaisi oven, kuuntelisi ja lukisi kirjallisuuttamme. En uskonut, että hän oikeasti tarkoitti, mitä sanoi.”

”Näin opettajan seuraavan kerran neljä kuukautta myöhemmin. Hän oli alkanut tutkia Raamattua! Puoli vuotta tämän jälkeen opettaja etsi minut koulussa käsiinsä ja kiitti siitä, että olin todistanut hänelle. En ollut tunnistaa häntä, koska hän oli leikannut hiuksensa ja ajanut pois partansa. Hän on nyt kastamaton julistaja.”

Viime vuonna Brasilian Jehovan todistajat kiinnittivät erityishuomiota laajaan Amazonin alueeseen. Monet siellä asuvat eivät olleet koskaan kuulleet hyvää uutista. Hallintoelimen hyväksynnällä järjestettiin vuoden kestävä erikoiskampanja, jonka tarkoituksena oli tavoittaa ne tuhannet ihmiset, jotka asuvat joissakin Amazonin alueen syrjäisimmissä kolkissa.

Haaratoimisto valitsi 53 kaupunkia, joihin hyvää uutista vietäisiin. Ne sijaitsivat hajallaan Amazonin laajan jokiverkoston varrella. Neljän kuukauden aikana yli 6 500 julistajaa ilmoitti haluavansa osallistua kampanjaan.

Kymmenen veljeä ja sisarta viipyi 11 päivää syrjäisessä Anamãn kaupungissa, missä ei ole yhtään julistajaa. He levittivät yli 12 500 julkaisua ja aloittivat parisataa raamatuntutkistelua, joita jatketaan nyt puhelimitse. Kaupungissa järjestettiin myös kokouksia. Veljet ja sisaret olivat innoissaan, kun viimeiseen kokoukseen ennen heidän lähtöään tuli 90 henkeä. Aika näyttää, millaisia tuloksia kampanja kaiken kaikkiaan sai aikaan.

Venezuelassa asuvat Jehizel ja Mariana ovat olleet samalla luokalla kuusi vuotta. Jehizel on Jehovan todistaja, ja Mariana usein pilkkasi häntä sen vuoksi. Mariana oli varma siitä, että Jehizel ei osannut nauttia elämästä. Kerran kun Mariana oli taas naljaillut Jehizelille, tämän mieleen tuli sanoa: ”Mariana, käy verkkosivustollamme jw.org. Mene osioon ’Videot’ ja klikkaa kohtaa ’Nuoret’.”

Mariana soitti Jehizelille vielä samana iltapäivänä. Hän sanoi: ”Nyt tajuan, miksi elät niin kuin elät.”

 Epävarmana siitä, mitä Mariana mahtoi tarkoittaa, Jehizel kysyi: ”Taasko sinä pilkkaat minua?”

”En. En enää koskaan pilkkaa sinua”, Mariana sanoi. ”Sinun ansiostasi tajuan nyt, että se, mitä olen pitänyt ’elämästä nauttimisena’, onkin todellisuudessa ollut syy moniin ongelmiini.” Mariana alkoi tutkia Raamattua säännöllisesti, ja nyt hän käy kaikissa kokouksissa.

Haitissa Gérole-niminen nainen, joka toimi kirkkonsa sihteerinä, oli vaikuttunut siitä, että todistajat pystyivät vastaamaan kaikkiin hänen kysymyksiinsä Raamatun avulla. Hän ja hänen tyttärensä alkoivat tutkia  Raamattua. Se mitä he oppivat, kosketti heitä niin paljon, että he halusivat tutkia kahdesti viikossa.

Tutkittuaan kolme kuukautta Gérole meni kirkkonsa papin puheille ja kysyi häneltä neljä kysymystä: ”Minä vuonna Jeesus kruunattiin kuninkaaksi? Mihin hyvät ihmiset menevät, kun he kuolevat? Mihin pahat ihmiset menevät, kun he kuolevat? Kuoliko Jeesus ristillä vai paalussa?” Pappi totesi, että hän osaa vastata vain toiseen ja kolmanteen kysymykseen, ja sanoi: ”Jehovan todistajat sanovat, että taivaaseen menee 144 000. Mutta minä sanon, että kaikki, jotka tekevät Jumalan tahdon, menevät taivaaseen. Pahat ihmiset taas palavat ikuisesti helvetissä.” Kun Gérole pyysi pappia perustelemaan vastauksensa Raamatulla, tämä ei pystynyt siihen. Gérole oli pettynyt, mutta entistäkin varmempi siitä, että halusi jatkaa Raamatun tutkimista. Hän erosi kirkosta ja totesi, että oli oppinut enemmän Raamatusta Jehovan todistajien kanssa kolmessa kuukaudessa kuin kirkossa yli 30 vuodessa. Hiljattain Gérole ja hänen tyttärensä kastettiin, ja he ovat aloittaneet kylässään 23 raamatuntutkistelua.