Mont Blanc – Euroopan ”katolla”

SVEITSILÄINEN luonnontieteilijä Horace de Saussure (1740–99) tunsi jo lapsena viehtymystä mahtavaan vuoriryhmään, Alppien jättiläiseen, joka tunnetaan nykyään nimellä Mont Blanc. Häntä kiehtoi sen luoksepääsemättömyys, ja sen vuoksi hän tarjosi palkkiota sille, joka ensimmäisenä kiipeäisi tuon massiivin korkeimmalle huipulle Mont Blancille 4 807 metrin korkeuteen. Varhaisimmat järjestelmälliset yritykset huipun valloittamiseksi oli tehty vuonna 1741, mutta vasta elokuussa 1786 mineraalien etsijä Jacques Balmat ja lääkäri Michel-Gabriel Paccard Chamonix’sta Ranskasta onnistuivat tehtävässä. Seuraavana vuonna Saussure itsekin seisoi Euroopan korkeimmalla kohdalla tieteellisen retkikunnan kanssa, ja vuonna 1788 hän nousi Col du Géantille, missä hän viipyi 17 päivää. Nämä olivat urheilumuotona harjoitetun vuorikiipeilyn ensimmäiset dokumentoidut saavutukset.

Vuonna 1855 italialaisten oppaiden johtama ryhmä valloitti Mont Blancin toisen puolen, mikä oli vielä vaativampi tehtävä, ja vain yhdeksän vuotta myöhemmin huipulle noustiin Italian puolelta. Noilla rohkeilla edelläkävijöillä oli nykyaikaisten kiipeilyvälineiden sijasta käytettävissään vain rautakärkiset sauvat. Maantieteilijä Giotto Dainelli on kirjoittanut, että tuolloin ”nousu laakson pohjalta huipulle täysin tuntemattomia reittejä pitkin kysyi sellaista fyysistä kestävyyttä ja moraalista lujuutta, jota nykyisten vuorikiipeilijöiden voi olla vaikea kuvitella”. Tätä nykyä vuoriryhmän vaikeapääsyisimmätkin kolkat on koluttu moneen otteeseen.

Antiikin aikana Mont Blancia pidettiin tutkimattomana alueena, vaikka se sijaitseekin aivan Euroopan sydämessä. Ensimmäinen tunnettu tarkka maininta siitä on peräisin vuodelta 1088. Chamonix’n benediktiinimunkeille kuuluvassa tiluskartassa sitä kutsutaan nimellä rupes alba ’valkoinen vuori’. Paikalliset nimittivät sitä kuitenkin vuosisatojen ajan Kirotuksi  vuoreksi, sillä sen sanottiin olevan tarunomaisten demonien ja lohikäärmeiden asuinsija. Nimi Mont Blanc, joka sekin tarkoittaa ’valkoista vuorta’, esiintyi ilmeisesti ensi kerran vuodelta 1744 olevan piirustuksen yhteydessä, mikä osoitti vuoren olevan pääsemässä synkästä maineestaan.

Vastakohtien vuoristo

Mont Blancin vuoriryhmän voi nähdä kokonaan ainoastaan ilmasta käsin. Massiivi kattaa noin 600 neliökilometrin laajuisen alueen ja on runsaat 50 kilometriä pitkä. Se sijaitsee Italian, Ranskan ja Sveitsin rajaseudulla, ja sillä on useita yli 4 000 metrin korkeuteen ulottuvia huippuja. Vuoriryhmä on muodostunut kiteisistä liuskeista ja graniitista, jotka ovat syntyneet syvällä maankuoressa, ja geologien arvioiden mukaan sillä on ikää ”vasta” 350 miljoonaa vuotta. Ilmasto-olojen ja jäätiköiden muovaamassa graniittikalliossa on nykyään  halkeamia ja rosoisia harjanteita ja huippuja, jotka ovat verrattoman kauniita ja vuorikiipeilijöistä poikkeuksellisen kiinnostavia.

Mont Blanc lähietäisyydeltä

Muutkin kuin kokeneet vuorikiipeilijät voivat nähdä vuoriryhmän keskiosan lähietäisyydeltä hyödyntämällä köysirataa, joka otettiin käyttöön vuonna 1958. Korkein kohta, minne köysiradalla pääsee, on 3 842 metriä merenpinnan yläpuolella sijaitseva Aiguille du Midi, josta avautuu ainutlaatuinen näkymä yli Chamonix’n laakson.

Topografisesti Mont Blancissa ei enää tätä nykyä ole mitään salaperäistä. Sen sijaan se tarjoaa kauniin näkymän etenkin aamunkoitteessa ja iltahämärissä, jolloin auringonsäteet sävyttävät tuon Euroopan ”katon” kylmät kasvot lukemattomilla punaisen vivahteilla saaden graniitin liekehtimään.

 [Tekstiruutu/Kuva s. 23]

Mont Blancin tunneli – visio muuttuu todeksi

”Näen kaksi laaksoa, joissa puhutaan samaa kieltä ja joissa asuu samanlaisia ihmisiä. Vielä jonain päivänä Mont Blancin alitse rakennetaan tie, joka yhdistää nuo laaksot.” Tämä Horace de Saussuren visio muuttui todeksi parisataa vuotta myöhemmin. Asian johdosta esitettiin ensi kertaa anomus jo vuonna 1814 Piemonten ja Sardinian kuninkaalle, mutta työt alkoivat vasta vuonna 1959 ja päättyivät vuonna 1965. * Tuo lähes 12 kilometrin mittainen tunneli alkaa Italiasta 1 380 metrin korkeudesta ja päättyy Ranskaan 1 280 metrin korkeuteen.

Maaliskuun 24. päivänä vuonna 1999 eräs rekka syttyi tunnelissa palamaan katastrofaalisin seurauksin. Lämpötila nousi tuhanteen asteeseen, ja kuumuus sulatti kymmeniä autoja. 39 ihmistä tukehtui kuoliaaksi, ja noin 30 loukkaantui. Vuoden kestäneiden tutkimusten jälkeen alkoivat tunnelin jälleenrakennustyöt. Se avattiin uudelleen 25. kesäkuuta 2002, vaikka ympäristönsuojelijat ja paikalliset asukkaat esittivät vastalauseensa sanomalla, että raskas rekkaliikenne aiheuttaa saastumista. Äskettäin eräänä neljän kuukauden jaksona tunnelin läpi kulki 132 474 ajoneuvoa.

[Alaviite]

[Kuva]

Saussuren muistomerkki Chamonix’ssa Ranskassa.

[Lähdemerkintä]

Library of Congress, Prints & Photographs Division, Photochrom Collection, LC-DIG-ppmsc-04985

[Tekstiruutu/Kuva s. 24, 25]

”JÄTTILÄISEN” YMPÄRI JALAN

Vaikka Mont Blancin massiivi on kokeneiden kiipeilijöiden valtakuntaa, nekin, jotka eivät ole milloinkaan olleet korkealla vuorilla, voivat ihailla sitä liikkumalla sen ympäristössä. Parhaita valokuvia ei yleensä saada huipulta vaan hieman etäämpää. Mont Blancin ympärillä onkin näköalapaikkoja, joilta avautuu henkeäsalpaavia maisemia. Varmajalkaiset luonnonystävät voivat patikoida poluilla, joita rinteillä riittää 130 kilometrin verran. Mont Blancin kierros tekee noita polkuja pitkin täyden ympyrän Ranskan, Italian ja Sveitsin upeissa maisemissa. Reitti on jaettu kymmeneen etappiin, ja kunakin päivänä taitetaan matkaa kolmesta seitsemään tuntia. Ne joilla on vähemmän aikaa, voivat kävellä jollakin itse ”jättiläistä” ympäröivistä lukuisista vuorista.

[Kuva]

Aiguille du Midi on korkein kohta, minne pääsee köysiradalla.

[Lähdemerkintä]

Michel Caplain; http://geo.hmg.inpg.fr/mto/jpegs/020726/L/12.jpg

[Kartta s. 22]

(Ks. painettu julkaisu)

RANSKA

SVEITSI

ITALIA

Mont Blanc

[Kuva s. 22]

Saussure kiipeää Mont Blancille vuonna 1787 (taiteilijan näkemys).

[Lähdemerkintä]

© The Bridgeman Art Library International

[Kuva s. 23]

Mont Blanc.