Uusperheiden erityishaasteita

● Uusperheasiantuntijan tri Patricia Papernowin mukaan se, että uusperheessä yritetään ratkoa ongelmia samalla tavalla kuin perusperheessä, on sama kuin ”yrittäisi suunnistaa New Yorkin kaduilla Bostonin kartan avulla”.

Uusperheen haasteet ovat paitsi aivan omanlaisiaan myös mutkikkaampia kuin perusperheen ongelmat. Psykologi William Merkel sanoo, että uusperheessä ”ihmissuhteet ovat monimutkaisimpia, epänormaaleimpia ja vaikeimpia, mitä tiedetään”.

Jos tilanne on näin hankala, onko uusperheillä mitään mahdollisuutta menestyä? Uusperheiden ihmissuhteita voitaisiin verrata tilkkutäkin saumoihin. Tikkausta aloitettaessa saumat ovat heikkoja, mutta valmiissa työssä ne voivat olla yhtä vahvoja kuin on yhtenäinen kangas – kunhan työ on tehty huolellisesti.

Tarkastelemme seuraavaksi, millaisia haasteita uusperheillä usein on ja millä tavoin monet ovat onnistuneet tekemään ”tilkkutäkkinsä” saumoista lujat. Lopuksi neljä onnellista uusperhettä kertoo oman tarinansa.

 1. HAASTE

TOTEUTUMATTOMAT TOIVEET

”Odotin, että voittaisin lapsipuolteni hyväksynnän antamalla heille paljon rakkautta ja huomiota. Nyt on kulunut kahdeksan vuotta, ja odotan sitä yhä.” (Gloria) *

UUSPERHETTÄ perustettaessa odotukset ovat usein korkealla. Vanhempien toiveena on välttää toistamasta edellisessä avioliitossa tehtyjä virheitä tai korjata ne ja saada osakseen kaipaamaansa rakkautta tai turvallisuutta. Jotkin odotukset voivat olla lähinnä pelkkää toiveajattelua, mutta niiden toteutumatta jääminen aiheuttaa stressiä. Raamatussa sanotaankin: ”Pitkittynyt odotus tekee sydämen sairaaksi.” (Sananlaskut 13:12.) Mitä tehdä, jos toteutumattomat toiveet ovat tehneet sinun sydämesi sairaaksi?

MITÄ TEHDÄ?

Älä tukahduta tunteitasi siinä toivossa, että pettymys kyllä väistyy aikanaan, vaan selvitä, mikä toteutumaton toive sinua turhauttaa. Mieti seuraavaksi, miksi asia on sinulle niin tärkeä, että pidät siitä yhä kiinni. Yritä sitten pitää odotuksesi realistisempina. Seuraavassa muutama esimerkki:

1. Rakastan heti lapsipuoliani, ja he rakastavat minua.

Miksi tällainen toive? Olen aina unelmoinut lämpimästä, kiinteästä perheestä.

Realistisempi näkemys: Ajan oloon keskinäinen rakkautemme voi kasvaa. Nyt on tärkeintä se, että tunnemme olomme turvalliseksi ja kunnioitamme toisiamme.

2. Jokainen sopeutuu nopeasti uuteen perheeseen.

Miksi tällainen toive? Olemme valmiit aloittamaan puhtaalta pöydältä.

Realistisempi näkemys: Tasapainon löytäminen uusperheessä vie yleensä neljästä seitsemään vuotta. Kohtaamamme tilanteet ovat aivan normaaleja.

3. Emme riitele rahasta.

Miksi tällainen toive? Rakkaus auttaa meitä välttämään mitättömät kiistat.

Realistisempi näkemys: Edelliseen avioliittoon liittyvät raha-asiat saattavat olla mutkikkaita. Emme ehkä vielä ole valmiita panemaan kaikkia rahojamme yhteen.

 2. HAASTE

KESKINÄINEN YMMÄRTÄMYS

”Sopeuduimme nopeasti – kaikki uudessa perheessämme tunsivat heti olonsa mukavaksi.” (Yoshito)

”Kului kymmenisen vuotta ennen kuin olin täysin sitoutunut työskentelemään uusperheemme menestyksen hyväksi.” (Tatsuki, Yoshiton poikapuoli)

YOSHITON ja Tatsukin tavoin uusperheen jäsenet eivät ehkä täysin ymmärrä toisiaan. Miksi tämä on tärkeää ottaa huomioon? Ongelmatilanteissa saatetaan pyrkiä nopeaan ratkaisuun. Parhaaseen lopputulokseen pääsemiseksi on kuitenkin opittava ymmärtämään perheenjäseniään.

On tärkeää miettiä, miten puhuu, sillä sanat voivat sekä hajottaa että rakentaa. Raamatussa sanotaan: ”Kuolema ja elämä ovat kielen vallassa.” (Sananlaskut 18:21.) Miten voit sanoillasi edistää keskinäistä ymmärtämystä sen sijaan että tukahduttaisit sen?

MITÄ TEHDÄ?

• Älkää tuomitko toisianne vaan olkaa myötäeläviä ja kiinnostuneita toistenne tunteista. Esimerkiksi:

Jos poikasi sanoo kaipaavansa isäänsä, osoita ymmärtäväsi hänen tunteitaan. Sen sijaan että sanoisit: ”Isäpuolesi rakastaa sinua ja on sinulle parempi kuin oma isäsi”, voisit sanoa: ”Sinusta varmaan tuntuu kurjalta. Mitä kaipaat hänessä eniten?”

Älä syyttele uutta puolisoasi sanomalla: ”Poikasi ei olisi noin töykeä, jos olisit kasvattanut hänet paremmin.” Kerro, miltä sinusta tuntuu. Voisit sanoa: ”Pyytäisitkö Kallea tervehtimään minua, kun hän tulee kotiin? Se tuntuisi minusta hyvältä.”

• Syökää, rentoutukaa ja osallistukaa hengelliseen toimintaan yhdessä, niin opitte tuntemaan toisenne.

• Kokoontukaa säännöllisesti yhteen koko perheenä. Antakaa jokaisen puhua ilman keskeytyksiä. Keskustelkaa ensin perhettä koskevista myönteisistä asioista ja sen jälkeen huolenaiheista. Olkaa kunnioittavia, vaikka olisitte asioista eri mieltä, ja antakaa jokaisen esittää ratkaisuehdotus.

 3. HAASTE

ULKOPUOLISUUDEN TUNNE

”Vaimoni ja hänen lapsensa neuvottelevat keskenään ja liittoutuvat sitten minua vastaan. Olen ulkopuolinen – tunkeilija.” (Walt)

PELKO siitä, että jää ulkopuoliseksi omassa perheessään, saattaa aiheuttaa yllättäviäkin ongelmia. Esimerkiksi:

• Lapset, jotka tulivat ennen avioliiton solmimista hyvin toimeen tulevan isä- tai äitipuolensa kanssa, aiheuttavat nyt ongelmia.

• Isä- tai äitipuoli on mustasukkainen pienelle lapselle.

• Näennäisen vähäpätöiset taloudenhoitoon liittyvät asiat aiheuttavat suuria riitoja.

Biologiset vanhemmatkaan eivät ole ongelmien ulottumattomissa. He voivat tuntea painetta, jos uusperhe tuntuu ratkeilevan saumoistaan. Carmen sanoo: ”Minusta on tosi rankkaa toimia sovittelijana mieheni ja kahden lapseni välillä.”

Kultaisen säännön noudattaminen on avuksi. Jeesus sanoi: ”Kaikki, mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, teidänkin täytyy samoin tehdä heille.” (Matteus 7:12.) Miten jokainen uusperheen jäsen voi tuntea olevansa osa perhettä?

MITÄ TEHDÄ?

• Aseta avioliittosi tärkeimmälle sijalle (1. Mooseksen kirja 2:24). Vietä aikaa uuden puolisosi kanssa ja tee hänen asemansa perheessä selväksi lapsillesi. Isä voisi jo ennen uudelleenavioitumistaan sanoa lapsilleen esimerkiksi: ”Rakastan Annaa, ja hänestä tulee vaimoni. Tiedän, että kohtelette häntä hyvin.”

• Vietä aikaa jokaisen lapsesi kanssa erikseen. Varaamalla heille aikaa osoitat, kuinka tärkeitä he sinulle ovat, ja he vakuuttuvat rakkaudestasi.

• Vietä erikseen aikaa myös jokaisen lapsipuolen kanssa. Siten voit rakentaa suhdettanne niin, ettei biologinen vanhempi toimi välimiehenä.

• Anna lasten ”liittyä” uuteen perheeseen vaatimatta heitä kuitenkaan kääntämään selkäänsä entiselle perheelleen. Yleensä ei ole viisasta vaatia lasta kutsumaan uutta vanhempaansa äidiksi tai isäksi. Uusperheen varttuneemmat lapset voivat alkuun olla vastahakoisia käyttämään ilmauksia ”perhe” tai ”me”.

• Anna jokaiselle lapselle kotitöitä, oma paikka ruokapöydässä ja oma soppi kodissa. Tämä koskee myös niitä lapsia, jotka asuvat luonanne vain osan ajasta.

• Voisitteko harkita muuttamista uuteen asuntoon tai muutosten tekemistä nykyisessä kodissanne, jotteivät uudet perheenjäsenet tunne itseään tunkeilijoiksi?

 4. HAASTE

LASTEN OJENTAMINEN

”Kun yritän ojentaa Carmenin lapsia, hän lohduttaa heitä sen sijaan että tukisi minua.” (Pablo)

”Sydäntäni riipaisee, kun Pablo kohtelee lapsiani ankarasti.” (Carmen)

MIKSI lasten kasvattaminen voi aiheuttaa uusperheessä erimielisyyksiä? Yksinhuoltajaperheessä kuri on saattanut päästä höltymään. Sitten kuvaan astuu isä- tai äitipuoli, jolla ei ehkä vielä ole vahvaa tunnesidettä lapsiin. Niinpä hän saattaa ajatella, että lasten biologinen vanhempi antaa näille liikaa periksi, ja tämä puolestaan on sitä mieltä, että uusi puoliso on lapsille turhan ankara.

Raamattu kannustaa lastenkasvatuksessa tasapainoon: ”Älkää ärsyttäkö lapsianne, vaan kasvattakaa heitä jatkuvasti Jehovan [Jumalan] kurissa ja mielenohjauksessa.” (Efesolaisille 6:4.) Asian ydin on siinä, että tulisi keskittyä lapsen ajattelutavan valmentamiseen eikä vain hänen käytöksensä kontrollointiin. Samalla vanhempia kehotetaan olemaan huomaavaisia ja rakkaudellisia, jotteivät lapset tarpeettomasti ärsyynny, kun heitä ojennetaan.

MITÄ TEHDÄ?

• Laatikaa kodin säännöt. Pohtikaa aluksi, toimivatko jo olemassa olevat säännöt edelleen. Seuraavassa havainnollistetaan, mitä hyötyä tästä on.

Äitipuoli: Mehän sovimme, Jenni, ettei tekstiviestejä lähetetä ennen kuin läksyt on tehty.

Jenni: Sinä et ole minun äitini.

Äitipuoli: Se on totta, mutta tänä iltana minä olen vastuussa, ja olemme sopineet, ettei tekstiviestejä lähetetä ennen kuin läksyt on tehty.

• Välttäkää laatimasta monia sääntöjä tai muuttamasta rutiineja liian nopeasti. Se mikä isä- tai äitipuolen mielestä on yksinkertainen pyyntö, voi olla taakka lapselle, joka tuntee jo koko maailmansa kääntyneen ylösalaisin. Saattaa tietysti olla tarpeen laatia joitakin uusia sääntöjä, jotka koskevat esimerkiksi yksityisyyttä ja pukeutumista, varsinkin jos uusperheessä on varttuneita lapsia.

• Älkää keskustelko erimielisyyksistä lasten kuullen vaan kahden kesken. Keskittykää lapsen käytökseen älkääkä mahdollisiin aiempiin kasvatusvirheisiin.

[Alaviite]

[Kuva s. 3]

Yksimielinen uusperhe voi tuntua saavuttamattomalta unelmalta.

[Kuva s. 4]

Kuunnelkaa huolellisesti voidaksenne ymmärtää toistenne tunteita ja huolenaiheita.

[Kuva s. 6]

Vanhempien tulee selvittää mahdolliset erimielisyydet kahden kesken.