Raastavaa epäoikeudenmukaisuutta

VUONNA 2010 Michael-niminen mies pääsi vapaaksi eräästä Texasin vankilasta viruttuaan siellä 27 vuotta. Hänet oli tuomittu raiskauksesta – rikoksesta, jota hän ei ollut tehnyt. Hän pääsi vapaaksi sen jälkeen kun DNA-testi, jota ei ollut ollut käytettävissä hänen joutuessaan vankilaan, todisti hänet syyttömäksi. Myöhemmin viranomaiset saivat tekijät selville, mutta heitä ei voitu asettaa syytteeseen, sillä rikos oli vanhentunut.

Monet rikolliset välttyvät joutumasta edesvastuuseen. Esimerkiksi Britanniassa ”ratkaisemattomat murhat ovat kaksinkertaistuneet kymmenen vuoden aikana, minkä vuoksi pelätään, että poliisi ja oikeuslaitos ovat voimattomia väkivaltarikollisuuden edessä”, sanotaan The Telegraph -lehdessä.

Elokuussa 2011 Britannian poliisilla oli toisenlainen haaste, kun se yritti taltuttaa muun muassa Birminghamissa, Liverpoolissa ja Lontoossa riehuneita mellakoita. Vihaiset väkijoukot varastelivat, sytyttivät tulipaloja ja särkivät kauppojen ikkunoita ja siten tuhosivat paitsi liikeyrityksiä, koteja ja ajoneuvoja myös lukuisten ihmisten elinkeinon. Monien vaikuttimena oli silkka ahneus. Jotkut kuitenkin kapinoivat havaitsemaansa epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Joidenkin kommentaattorien mukaan mellakoitsijat saattoivat olla turhautuneita, syrjäytyneitä nuoria, jotka ovat kasvaneet köyhissä oloissa vailla valoisia tulevaisuudennäkymiä.

Raamatussa kerrotaan Jobista, joka sanoi: ”Huudan alati apua, mutta ei ole oikeutta.” (Job 19:7.) Nykyäänkin monet janoavat oikeutta, mutta aivan liian usein he jäävät sitä vaille. Pystyykö todellisuudessa kukaan poistamaan epäoikeudenmukaisuutta? Onko usko oikeudenmukaisempaan tulevaisuuteen lapsellista toiveajattelua? Vastauksen saaminen vaatii pureutumista epäoikeudenmukaisuuden syihin.