90-vuotinen sanakirjahanke
VUONNA 1621 eräs italialainen tutkimusmatkailija löysi tuntematonta kirjoitusta muinaisessa Persiassa sijainneen Persepoliin kaupungin raunioista. 1800-luvulla arkeologit löysivät nykyisen Irakin alueelta runsaasti samanlaista kirjoitusta savitauluista ja palatsin muureista. Kirjoitus paljasti, millaisia olivat ne mesopotamialaiset kielet, joita olivat puhuneet muun muassa sellaiset hallitsijat kuin Sargon II, Hammurabi ja Nebukadnessar II. Tätä kiilamaisista merkeistä koostuvaa tekstiä alettiin kutsua nuolenpääkirjoitukseksi.
Nuolenpääkirjoitus oli avain muinaisen Mesopotamian suurten kulttuurien ymmärtämiseen. Siksi tutkijat alkoivat kaivata sanakirjaa, jossa selitettäisiin kattavasti akkadin kieltä, jonka läheisiä muunnoksia assyria ja babylonia olivat.
Haastavaan sanakirjahankkeeseen ryhdyttiin Chicagon yliopiston orientaalisessa instituutissa vuonna 1921, ja se saatiin päätökseen 90 vuotta myöhemmin vuonna 2011. Tuloksena oli monumentaalinen 26-osainen assyrialais-englantilainen sanakirja, Assyrian Dictionary, jossa on yli 9 700 sivua. Se
käsittelee Irakin, Iranin, Syyrian ja Turkin alueella puhuttuja kieliä ja murteita 2000-luvulta eaa. aina 100-luvulle jaa. asti.26-osaisessa Assyrian Dictionaryssa on yli 9 700 sivua.
Miksi sanakirja on näin jättiläismäinen? Miksi sen laatiminen kesti niin kauan? Ketkä sitä käyttävät?
Sisältö
”Tämä sanakirja ei ole vain sanaluettelo”, selittää Chicagon orientaalisen instituutin johtaja Gil Stein. Sen sijaan ”tässä ainutlaatuisessa teoksessa kuvaillaan seikkaperäisesti kunkin sanan historiaa ja käyttötapoja, ja se on oikeastaan Mesopotamian historiasta, yhteiskunnasta, kirjallisuudesta, lainsäädännöstä ja uskonnosta kertova kulttuuriensyklopedia. Se on korvaamaton hakuteos kaikille niille, jotka tutkivat Mesopotamiassa laadittuja kirjallisia dokumentteja.”
Sanakirjan tekijät tajusivat jo varhain, että ”jotta sanan merkitykselle tehtäisiin oikeutta, on otettava huomioon kaikki kohdat, joissa se esiintyy, eikä sanoja pidä luetteloida vain yksittäisinä sanoina, vaan mukaan on sisällytettävä niin paljon tekstiä sanan ympäriltä, että merkityksen pystyy ymmärtämään kussakin tekstiyhteydessä tai kohdassa”. Siten sanakirjasta tuli kokoelma lainauksia ja lainausten käännöksiä niistä alkuperäisistä nuolenpääkirjoituksista, joissa sanat esiintyvät.
Kuluneina kahtena vuosisatana on tullut päivänvaloon kirjaimellisesti miljoonia nuolenpääkirjoituksia, joiden sisältö vaihtelee laidasta laitaan. Assyrialais-babylonialainen akkadi oli aikoinaan kansainvälinen diplomatian kieli kaikkialla Lähi-idässä. Alueen väestö tuotti kuitenkin myös kirjallisuutta, kävi kauppaa ja opiskeli matematiikkaa, tähtitiedettä ja taikuutta sekä sääti lakeja, kehitti eri työaloja ja harjoitti uskontoa. Näitä ja muita aiheita koskevat nuolenpääkirjoitukset sisältävät siksi valtavasti tietoa.
Nuolenpääkirjoituksissa kuvattu maailma ei ole mitenkään vieras. ”Suuri osa on aivan tuttua: ihmiset pelkäävät, vihaavat, rakastavat ja kaipaavat rakkautta”, sanoo Chicagon yliopistossa työskentelevä assyrologian professori Matthew Stolper, joka työskenteli hankkeen parissa jaksoittain 30 vuoden aikana. ”Joissakin nuolenpääkirjoituksissa kuninkaat kuvailevat, kuinka mahtavia he ovat, kun taas toisissa kirjoituksissa muut kertovat, etteivät he nyt niin häävejä olleet.” Nykyisen Irakin alueella olevasta Nuzin kaupungista on löytynyt 3 500 vuotta vanhoja tekstejä, joissa käsitellään oikeudellisia kiistoja, jotka koskivat muun muassa lesken perintöä, pellon kastelua ja aasin lainaamista.
Onko työ tehty?
Sanakirjan tekoon osallistui assyrologeja eri puolilta maailmaa. Chicagon yliopiston orientaalisen instituutin työntekijöiltä kului kymmeniä vuosia siihen, että he arkistoivat lähes kaksi miljoonaa sanojen merkitystä kuvailevaa korttia. Sanakirjan ensimmäinen osa painettiin vuonna 1956, minkä jälkeen on ilmestynyt 25 muuta osaa. Koko sarja maksaa puolisentoistatuhatta euroa, mutta internetissä aineisto on tarjolla ilmaiseksi.
Sanakirjan valmistuminen vei kokonaista 90 vuotta. Tähän suunnattomaan hankkeeseen osallistuneet tunnustavat kuitenkin sanakirjan puutteet. Sanakirjaa koskevassa BBC:n uutisessa sanottiin: ”He eivät vieläkään tiedä kaikkien sanojen merkitystä, ja koska uusia löydöksiä tehdään kaiken aikaa, työ jatkuu edelleen.”