RAAMATTU saatiin valmiiksi ensimmäisellä vuosisadalla. Opetukset, jotka johtivat kolminaisuusopin kehittymiseen, alkoivat virallisesti muotoutua yli kaksisataa vuotta myöhemmin vuoden 325 kirkolliskokouksessa, joka pidettiin Vähässä-Aasiassa Nikaian (Nikean) kaupungissa (nykyisessä İznikissä Turkissa). New Catholic Encyclopedia -hakuteoksen mukaan uskontunnustuksessa, jonka katsotaan syntyneen tuossa kirkolliskokouksessa, esitettiin ensimmäinen virallinen määritelmä niin sanotusta kristillisestä oikeaoppisuudesta. Tähän sisältyi Jumalan ja Kristuksen olemuksen määritteleminen. Miksi tuntui tarpeelliselta määritellä Jumala ja Kristus parisataa vuotta Raamatun kirjoittamisen jälkeen? Onko Raamattu näin tärkeässä asiassa jollain tavalla epäselvä?

Kun Konstantinuksesta tuli Rooman valtakunnan yksinvaltias, näkemys Jumalan ja Kristuksen välisestä suhteesta jakoi kristityiksi tunnustautuvat eri leireihin. Oliko Jeesus Jumala, vai oliko hän Jumalan luoma? Asian ratkaisemiseksi Konstantinus kokosi kirkonjohtajat Nikaiaan. Hänen tavoitteenaan ei ollut selvittää uskonnollista totuutta vaan estää uskontoa jakamasta valtakuntaansa.

Konstantinus kehotti paikalla olevia piispoja, joita saattoi olla parisensataa, tekemään asiasta yksimielisen päätöksen. Ratkaisua ei kuitenkaan syntynyt, joten hän ehdotti, että kirkolliskokous hyväksyisi epämääräisen näkemyksen, jonka mukaan Jeesus oli ”yhtä olemusta” (homoousios) Isän kanssa. Tämä kreikkalaisesta filosofiasta lainattu epäraamatullinen ilmaus laski perustan myöhemmissä uskontunnustuksissa muotoutuneelle kolminaisuusopille. 300-luvun loppupuolelle tultaessa kolminaisuus oli käytännössä saanut nykyisen muotonsa. Tällöin myös pyhä henki oli liitetty osaksi sitä.

Jeesus sanoi, että ”tosi palvojat palvovat Isää – – totuudessa” (Johannes 4:23). Tuo totuus on kirjoitettu Raamattuun (Johannes 17:17). Opettaako Raamattu, että  yhdessä Jumalassa on kolme persoonaa: Isä, Poika ja pyhä henki?

Ensinnäkään sanaa ”kolminaisuus” ei esiinny Raamatussa lainkaan. Toiseksi Jeesus ei milloinkaan sanonut olevansa yhdenvertainen Jumalan kanssa. Sen sijaan hän palvoi Jumalaa (Luukas 22:41–44). Kolmas huomionarvoinen seikka on Jeesuksen suhde seuraajiinsa. Vielä senkin jälkeen, kun hän oli saanut ylösnousemuksen henkielämään, hän sanoi seuraajiaan ”veljikseen” (Matteus 28:10). Olivatko he Kaikkivaltiaan Jumalan veljiä? Eivät tietenkään. Koska he kuitenkin uskoivat Kristukseen – Jumalan esikoispoikaan – heistäkin tuli taivaallisen Isän poikia (Galatalaisille 3:26). Vertaa seuraavaa Nikean uskontunnustuksesta lainattua kohtaa siihen, mitä Raamattu sanoo.

Nikean uskontunnustus

”Me uskomme yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen, – – joka on syntynyt Isästä ennen aikojen alkua, Jumala Jumalasta, valo valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta.”

Mitä Raamattu sanoo?

• ”Isä on minua [Jeesusta] suurempi.” (Johannes 14:28.) *

• ”Minä [Jeesus] nousen oman Isäni ja teidän Isänne luo, oman Jumalani ja teidän Jumalanne luo.” (Johannes 20:17.)

• ”Meillä on vain yksi Jumala, Isä.” (1. Korinttilaisille 8:6.)

• ”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä!” (1. Pietarin kirje 1:3.)

• ”Näin sanoo Aamen [Jeesus], uskollinen ja luotettava todistaja, Jumalan luomakunnan alku.” (Ilmestys 3:14.) *