Viisivuotias poikasi leikkii viereisessä huoneessa. Yhtäkkiä kuuluu kova räsähdys. Kiiruhdat pojan luo ja näet hänen seisovan särkyneen posliinimaljakon vieressä. Syyllinen ilme pojan kasvoilla kertoo kaiken.

”Rikoitko sinä tuon maljakon?” kysyt pojalta tiukasti.

”En rikkonut!” hän vastaa nopeasti.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun saat poikasi kiinni ilmiselvästä valheesta. Onko sinun syytä olla huolissasi?

Valehteleminen on aina väärin. Raamatussa sanotaan, että Jehova Jumala ei hyväksy ”valheellista kieltä” (Sananlaskut 6:16, 17). Israelin kansalle annettu laki määräsi ankaria rangaistuksia sille, joka petti jotakuta (3. Mooseksen kirja 19:11, 12).

Kaikki valehteleminen ei ole yhtä vakavaa. Jotkin valheet ovat pahansuopia, ja niiden tarkoitus on vahingoittaa toista. Toiset valheet esitetään paineen alaisena, ehkä kiusallisen tilanteen tai rangaistuksen välttämiseksi (1. Mooseksen kirja 18:12–15). Vaikka valehteleminen on aina väärin, jotkin valheet ovat vakavampia kuin toiset. Jos lapsi valehtelee, ota huomioon hänen ikänsä ja syy, jonka vuoksi hän peittelee totuutta.

Puutu ongelmaan, kun lapsi on vielä pieni. ”Lapsen on tärkeä oppia puhumaan totta, varsinkin silloin kun se on vaikeaa”, kirjoittaa psykologi David Walsh. ”Ihmissuhteet perustuvat luottamukseen, ja valehteleminen pettää luottamuksen.” *

Älä ylireagoi. Se että lapsesi on valehdellut, ei merkitse sitä, että hän olisi syöksymässä moraalisen rappion tielle. Muista, että Raamatussa sanotaan: ”Tyhmyys on kietoutunut pojan [tai tytön] sydämeen.” (Sananlaskut 22:15.) Jotkut lapset ilmaisevat tällaista tyhmyyttä valehtelemalla. Ehkä he ajattelevat, että se on helppo tapa välttää rangaistus. Se miten sinä reagoit, on tärkeää.

Yritä ymmärtää, miksi lapsesi valehtelee. Pelkääkö hän rangaistusta? Eikö hän halua tuottaa sinulle pettymystä? Jos lapsesi keksii tarinoita tehdäkseen vaikutuksen kavereihinsa, johtuuko se siitä, että hän ei vielä ymmärrä todellisuuden ja mielikuvituksen välistä eroa? Jos tiedät, miksi lapsesi valehtelee, osaat paremmin ojentaa häntä. (Raamatun periaate: 1. Korinttilaisille 13:11.)

Toteamus on toisinaan parempi kuin kysymys. Alussa kuvaillussa tilanteessa äiti, joka jo tiesi, mitä oli tapahtunut, kysyi pojaltaan tiukasti: ”Rikoitko sinä tuon maljakon?” Lapsi valehteli, koska hän ehkä pelkäsi äidin suuttuvan. Kuvittele, että äiti olisi syyttävän kysymyksen sijasta sanonut yksinkertaisesti: ”Voi ei! Rikoit maljakon.” Esittämällä kysymyksen sijasta toteamuksen hän ei aseta lapsen eteen kiusausta valehdella. Samalla hän ohjaa lasta toimimaan vastaisuudessakin rehellisesti. (Raamatun periaate: Kolossalaisille 3:9.)

Kiitä rehellisyydestä. Lapset haluavat luonnostaan miellyttää vanhempiaan. Hyödynnä tätä taipumusta. Kerro lapselle, että rehellisyyttä pidetään perheessänne hyvin tärkeänä ja sen vuoksi hänen odotetaan puhuvan totta. (Raamatun periaate: Heprealaisille 13:18.)

Selitä lapselle, että valehteleminen tuhoaa luottamuksen ja että sen rakentaminen uudelleen voi kestää kauan. Vahvista hyvää käytöstä kiittämällä lasta, kun hän puhuu totta. Voisit esimerkiksi sanoa: ”Olen iloinen, kun olet rehellinen.”

Näytä mallia. Et voi odottaa lapsesi olevan rehellinen, jos sinä esimerkiksi pyydät häntä sanomaan jollekulle, ettet ole kotona, vaikket vain halua puhua soittajan kanssa puhelimessa, tai ilmoitat jääväsi kotiin sairauden vuoksi, vaikka todellisuudessa haluat rentoutua. (Raamatun periaate: Jaakobin kirje 3:17.)

Käytä Raamattua. Sen periaatteet ja tosielämän kertomukset kannustavat rehellisyyteen. Jehovan todistajien julkaisema kirja Opimme Suurelta Opettajalta voi auttaa sinua juurruttamaan Raamatun periaatteita lapsesi mieleen. Luvun 22 otsikko on ”Miksi emme saa valehdella?” (Ks. tekstiruutu ” Kirja lasten auttamiseksi”.)