DOREEN oli järkyttynyt, kun hänen vasta 54-vuotiaalla aviomiehellään, Wesleyllä, todettiin nopeasti etenevä ja aggressiivinen aivokasvain. * Wesleylle annettiin elinaikaa vain muutamia kuukausia. ”En voinut uskoa kuulemaani”, Doreen muistelee. ”Olin viikkojen ajan täysin turta. Tuntui kuin olisin seurannut sivusta jonkun toisen elämää. En ollut lainkaan valmistautunut tilanteeseen.”

Surullista kyllä monet joutuvat kohtaamaan saman kuin Doreen. Kuka tahansa voi koska tahansa sairastua parantumattomasti. On hienoa, että monet ovat ottaneet tehtäväkseen huolehtia läheisestään, jolla on diagnosoitu kuolemaan johtava sairaus. Vakavasti sairaasta ihmisestä huolehtiminen on kuitenkin valtava haaste. Millä tavoin perheenjäsenet voivat tukea sairastunutta ja pitää hänestä huolta? Miten he voivat käsitellä niitä monenlaisia tunteita, joita läheisen sairaus saattaa aiheuttaa? Mitä on odotettavissa, kun kuolema lähestyy? Tarkastellaan ensin sitä, miksi tämä vaikea tilanne on erityisen haasteellinen nykyään.

Lääketiede on muuttanut kuolemisen luonnetta. Sata vuotta sitten eliniänodote oli huomattavasti lyhyempi myös kehittyneissä maissa. Usein onnettomuudet tai tartuntataudit riistivät elämän suhteellisen nopeasti. Koska sairaaloihin oli vaikea päästä, monia ihmisiä hoidettiin kotona perheen parissa aina kuolemaan asti.

Nykyään ihmisten elinikä on pidempi, koska lääketieteen edistysaskeleiden ansiosta sairauksia vastaan pystytään taistelemaan tehokkaammin. Jotain sairautta saatetaan potea useita vuosia, vaikka aiemmin sama sairaus olisi johtanut nopeasti kuolemaan. Eliniän pidentäminen ei kuitenkaan  takaa paranemista. Vakavasti sairastuneiden on usein mahdotonta huolehtia itsestään, ja tällaisten ihmisten hoitamisesta on tullut entistä vaativampaa.

Koska ihmiset eivät tavallisesti enää kuole kotonaan vaan sairaalassa, monet ovat vieraantuneet kuolemiseen liittyvistä seikoista. Vain harvat ovat nähneet jonkun kuolevan. Siksi pelko tuntemattomasta voi vaikeuttaa sairastuneen hoitamista tai jopa lamauttaa tämän perheenjäsenet kokonaan. Mistä voisi olla apua?

Doreenin tavoin monet järkyttyvät pahasti, kun jollakulla heidän läheisellään todetaan parantumaton sairaus. Mikä voi huolien, pelon ja surun keskellä auttaa valmistautumaan edessä olevaan? Uskollinen Jumalan palvelija rukoili: ”Osoita meille, miten laskea päivämme siten, että voimme tuottaa viisaan sydämen.” (Psalmit 90:12.) On hyvä pyytää rukouksessa Jehova Jumalaa näyttämään, miten ”laskea päivämme” eli miten käyttää aika viisaasti, jotta läheisen ihmisen viimeiset elinpäivät sujuisivat parhaalla mahdollisella tavalla.

Tämä edellyttää hyvää suunnittelua. Jos sairas perheenjäsen pystyy vielä kommunikoimaan ja haluaa keskustella asiasta, voisi olla viisasta kysyä, kenen hän haluaa tekevän päätökset sitten, kun hän ei enää itse kykene siihen. Avoin keskustelu mahdollisesta sairaalahoidosta, tietyistä hoitomuodoista tai elvytyksestä silloin, kun tilan kohenemisesta ei ole toivoa, vähentää väärinymmärrysten riskiä. Lisäksi se lievittää syyllisyydentunteita, joita vastuuhenkilöksi nimetyllä saattaa herätä hänen tehdessään ratkaisuja toimintakyvyttömän läheisensä puolesta. Kun asioista keskustellaan avoimesti jo varhaisessa vaiheessa, koko perheen on helpompi sairauden edetessä keskittyä läheisestä huolehtimiseen. Raamattu sanoo: ”Suunnitelmat raukeavat, missä ei ole luottamuksellista puhetta.” (Sananlaskut 15:22.)

Usein tärkeintä on antaa henkistä tukea. Kuolevaa täytyy muistuttaa siitä, että häntä rakastetaan ja ettei hän ole yksin. Miten sen voi tehdä? Hänelle voi lukea tai laulaa jotakin, mikä on myönteistä ja hänelle mieluista. Monia lohduttaa myös se, että joku läheinen pitää heitä kädestä ja puhuu heille lempeästi.

Sairaalle on usein hyvä kertoa, kuka häntä on tullut katsomaan. Eräässä tutkimuksessa todetaan: ”Viidestä aistista kuulon sanotaan säilyvän  pisimpään. Kuulo saattaa olla vielä hyvin tarkka, vaikka – – [potilas] ei näyttäisikään olevan hereillä. Siksi sairaan lähellä ei koskaan pitäisi sanoa mitään, mitä ei sanoisi tämän ollessa valveilla.”

Jos tilanne sallii, on hyödyllistä rukoilla yhdessä. Raamattu kertoo, kuinka erään kerran apostoli Paavali ja hänen toverinsa olivat ylivoimaisen painostuksen alla ja hyvin epävarmoja jopa elämänsä jatkumisesta. Mistä he etsivät apua? Paavali vetosi ystäviinsä: ”Myös te voitte osaltanne auttaa esittämällä rukouksenne meidän puolestamme.” (2. Korinttilaisille 1:8–11.) Äärimmäisen stressaavalla hetkellä ja vakavan sairauden aikana sydämestä lähtevä rukous on korvaamaton apu.

Jo ajatus siitä, että joku läheinen on kuolemansairas, voi ahdistaa. Tämä ei ole mikään ihme, koska kuoleminen on epäluonnollista. Meitä ei luotu pitämään kuolemaa osana normaalia elämää. (Roomalaisille 5:12.) Jumalan sana Raamattu kutsuukin kuolemaa ”viholliseksi” (1. Korinttilaisille 15:26). Niinpä haluttomuus ajatella läheisen ihmisen kuolemaa on ymmärrettävää, jopa normaalia.

Ennakointi voi kuitenkin auttaa perheenjäseniä lieventämään pelkojaan ja keskittymään siihen, miten asiat voitaisiin saada sujumaan niin helposti kuin mahdollista. Joitakin muutoksia, joita sairastuneen tilassa voi tapahtua, käsitellään tekstiruudussa ” Elämän viimeiset viikot”. Kaikkien saattohoidossa olevien potilaiden viimeiset hetket eivät tietenkään noudata samaa kaavaa, mutta useimmilla ilmenee ainakin joitakin mainituista asioista.

Läheisen ihmisen kuoltua voi olla viisasta kääntyä sellaisen hyvän ystävän puoleen, joka on jo aiemmin tarjonnut apuaan. Omaisten täytyy ehkä saada kuulla, että heidän läheisensä koettelemukset ovat ohi ja että tämän ei tarvitse enää kärsiä. Saarnaajan 9:5:ssä on ihmiskunnan Luojan lohduttavat ja luotettavat sanat: ”Kuolleet eivät tiedä yhtään mitään.”

On välttämätöntä luottaa Jumalaan paitsi läheisen sairastaessa myös kuolemaa seuraavan surun aikana. Jumalalta voi saada tukea toisten ihmisten lohduttavien sanojen ja tekojen välityksellä. ”Tajusin, ettei kenenkään apua kannata torjua”, sanoo Doreen. ”Saamamme avun määrä ylitti kaikki odotuksemme. Mieheni ja minä olimme täysin varmoja siitä, että se oli Jehovan tapa sanoa: ’Olen kanssanne ja tuen teitä tämän koettelemuksen läpi.’ En koskaan unohda sitä.”

Jehova Jumala on paras huolenpitäjä. Koska hän on tehnyt meidät, hän ymmärtää, millaista tuskaa ja surua saatamme tuntea. Hän haluaa antaa ja pystyy antamaan tarvittavan avun ja rohkaisun, jotta voimme kestää. Ja mikä vielä parempaa, hän on luvannut pian poistaa kuoleman lopullisesti ja herättää kuolleista ne miljardit ihmiset, jotka ovat hänen muistissaan. (Johannes 5:28, 29; Ilmestys 21:3, 4.) Silloin kaikki voivat huudahtaa apostoli Paavalin sanoin: ”Kuolema, missä on voittosi? Kuolema, missä on pistimesi?” (1. Korinttilaisille 15:55.)