Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Samuel työskentelee tosi palvonnan hyväksi

Samuel työskentelee tosi palvonnan hyväksi

Samuel työskentelee tosi palvonnan hyväksi

PROFEETTA Samuel ojentaa palvojatovereitaan, jotka pyysivät ihmiskuningasta, ja kehottaa heitä tottelemaan Jumalaa. Hän pyytää Jehovaa lähettämään myrskyn osoitukseksi siitä, että hänellä on profeetan valtuudet. Rajuilmat ovat Israelissa tähän aikaan vuodesta, vehnänkorjuun aikaan, perin harvinaisia. Jumala lähettää kuitenkin jylinää ja sadetta. Nyt kansa pelkää suuresti Jehovaa ja hänen edustajaansa Samuelia. (1. Samuelin kirja 12:11–19.)

Sen lisäksi että Samuel toimi profeettana, hän myös kirjoitti toiminnantäyteisiä historiallisia kertomuksia. Ne käsittävät noin 330 vuoden ajanjakson, ja niissä kuvaillaan muun muassa Israelin tuomareiden urotöitä. Esimerkiksi tosikertomus Simsonista, vahvimmasta koskaan eläneestä miehestä, on innoittanut runojen, oopperoiden, näytelmien ja elokuvien tekijöitä (Tuomarit, luvut 13–16). Kiehtova on niin ikään Samuelin kertomus Ruutista ja tämän anopista Noomista, jotka molemmat jäivät leskeksi ja joutuivat elämään köyhyydessä. Tässä tositarinassa on kuitenkin onnellinen loppu. (Ruut, luvut 1–4.)

Mitä voimme oppia Samuelin kirjoituksista ja hänen elämästään? Miten hän työskenteli tosi palvonnan hyväksi?

Lapsuus

Samuelin isä Elkana oli Jehovan palvoja ja rakastava aviomies. Elkanan vaimo Hanna oli hedelmätön mutta hengellisesti vahva nainen. Ollessaan Jehovan huoneessa Silossa hän esitti hartaan rukouksen ja juhlallisen lupauksen: ”Oi armeijoiden Jehova, jos todella katsot orjattaresi ahdistusta ja muistat minua etkä unohda orjatartasi ja annat orjattarellesi miespuolisen jälkeläisen, niin minä annan hänet Jehovalle kaikiksi elinpäivikseen eikä partaveitsi kosketa hänen päätään.” (1. Samuelin kirja 1:1–11.) Tämä merkitsi sitä, että lapsi annettaisiin Jehovan palvelukseen.

Hanna rukoili ääneti. Kerrotaan, että ”hänen huulensa vain värähtelivät”. Ylimmäinen pappi Eeli luuli hänen olevan juovuksissa ja nuhteli häntä. Hanna selitti kuitenkin kunnioittavasti tilanteensa, minkä jälkeen Eeli sanoi: ”Mene rauhassa, ja myöntyköön Israelin Jumala anomukseesi, jonka olet hänelle esittänyt.” Jehova tosiaan kuuli Hannan anomuksen, sillä kertomus jatkuu: ”Vuoden kuluessa tapahtui, että Hanna tuli raskaaksi ja synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Samuel, sillä hän sanoi: ’Jehovalta olen hänet pyytänyt.’” (1. Samuelin kirja 1:12–20.)

Samuel kasvatettiin ”Jehovan kurissa ja mielenohjauksessa” (Efesolaisille 6:4). Heti kun lapsi oli vieroitettu, Hanna vei hänet Jumalan huoneeseen Siloon ja luovutti hänet ylimmäisen papin Eelin hoiviin. Tämän ohjauksessa pojasta ”tuli Jehovan palvelija”. Hanna ilmaisi suuren ilonsa koskettavissa kiitossanoissaan, jotka Samuel myöhemmin merkitsi muistiin. (1. Samuelin kirja 2:1–11.)

Jos olet isä tai äiti, kannustatko lapsiasi tekemään Jehovan palveluksesta elämänuransa? Ei varmasti ole parempaa tapaa käyttää voimiaan kuin työskennellä tosi palvonnan hyväksi.

Samuel sopeutui hyvin pyhäkössä elämiseen. Hän ”kasvoi edelleen Jehovan luona” ja ”miellytti yhä enemmän sekä Jehovaa että ihmisiä”. Hänestä pidettiin hänen jumalisten ominaisuuksiensa vuoksi. (1. Samuelin kirja 2:21, 26.)

Samaa ei voinut sanoa Eelin kelvottomista pojista Hofnista ja Pinehasista, jotka ”eivät tunnustaneet Jehovaa”. He harjoittivat sukupuolista moraalittomuutta ja ottivat itselleen parhaat palat pyhäkköön tuoduista uhreista. Jumala oli jo aiemmin lähettänyt erään profeetan ilmoittamaan, että Eeliä kohtaisi rangaistus, johon sisältyisi näiden kahden pojan kuolema. (1. Samuelin kirja 2:12, 15–17, 22–25, 27, 30–34.) Jehova käyttäisi Samuelia toisen tuomiosanoman välittämiseen.

Samuel palvelee profeettana

Jumala sanoi Samuelille: ”Sinun on kerrottava hänelle [Eelille], että ajan hämärään asti minä tuomitsen hänen huoneensa sen erheen vuoksi, jonka hän on tiennyt, koska hänen poikansa kiroavat Jumalaa, eikä hän ole nuhdellut heitä.” Tällaista sanomaa ei ollut helppo välittää, ja Eeli vielä vaati, ettei Samuel salaisi häneltä siitä sanaakaan. Niinpä Samuel kertoi kaiken, mitä Jehova oli sanonut. Se kysyi rohkeutta! (1. Samuelin kirja 3:10–18.)

Kun Samuel kasvoi aikuiseksi, koko Israel sai tietää, että hän oli Jumalan profeetta (1. Samuelin kirja 3:19, 20). Samuelin ennustaman tuomion täytäntöönpano alkoi, kun Israel kärsi murskatappion filistealaisten käsissä. Hofni ja Pinehas kuolivat taistelussa, ja filistealaiset kaappasivat Jehovan liiton arkun. Kuullessaan poikiensa kuolemasta ja arkun menetyksestä Eeli kaatui istuimeltaan taaksepäin, taittoi niskansa ja kuoli. (1. Samuelin kirja 4:1–18.)

Kaksikymmentä vuotta myöhemmin Samuel kehotti israelilaisia hylkäämään väärän palvonnan. He poistivatkin epäjumalansa, paastosivat ja tunnustivat syntinsä. Samuel rukoili ja esitti polttouhrin heidän puolestaan. Mikä oli seuraus? Jumala syöksi hyökkäävät filistealaiset sekasortoon, minkä jälkeen Israel teki vastahyökkäyksen ja löi vihollisensa. Jehovan siunauksen ansiosta israelilaisten olot kohenivat tuntuvasti ja he saivat takaisin filistealaisten valloittaman alueen. (1. Samuelin kirja 7:3–14.)

Samuel todellakin työskenteli tosi palvonnan hyväksi. Hän piti huolen esimerkiksi siitä, että osa sotasaaliista käytettiin tabernaakkelin ylläpitoon. Hän auttoi pesah-juhlan järjestämisessä ja leeviläisten portinvartijoiden organisoinnissa. (1. Aikakirja 9:22; 26:27, 28; 2. Aikakirja 35:18.) Joka vuosi Samuel matkusti kotikaupungistaan Ramasta joihinkin muihin kaupunkeihin tuomitsemaan. Hän sai rehellisen ja puolueettoman miehen maineen. Koska kansa kunnioitti Samuelia, hän pystyi auttamaan sitä hengellisesti. (1. Samuelin kirja 7:15–17; 9:6–14; 12:2–5.) Hänen rehellisyytensä ja hengellisyytensä epäilemättä kannustivat monia jäljittelemään hänen esimerkkiään. Onko Samuelin toiminnalla samanlainen vaikutus sinuun?

Israel pyytää kuningasta

Ikäännyttyään Samuel nimitti poikansa Joelin ja Abian tuomareiksi. He eivät ”vaeltaneet hänen teitään, vaan he olivat taipuvaisia havittelemaan väärää voittoa ja ottivat vastaan lahjuksia ja vääristivät oikeutta”. Heidän käytöksensä sai aikaan sen, että Israelin vanhimmat pyysivät kuningasta. (1. Samuelin kirja 8:1–5.) Ehdotus oli paha Samuelin silmissä. Mutta kun hän rukoili sen johdosta, Jehova sanoi hänelle: ”Sinua he eivät ole hylänneet, vaan minut he ovat hylänneet olemasta heidän kuninkaanaan.” (1. Samuelin kirja 8:6, 7.) Jumala käski Samuelin taipua israelilaisten tahtoon mutta samalla varoittaa heitä siitä, että yksinvaltiaan alaisuudessa he menettäisivät joitakin vapauksiaan. Kun kansa piti kiinni vaatimuksestaan, Jehova järjesti niin, että Samuel voiteli Saulin kuninkaaksi. (1. Samuelin kirja 8:6–22; 9:15–17; 10:1.)

Epäilyksistään huolimatta Samuel tuki tätä järjestelyä. Israelin saatua voiton ammonilaisista hän kokosi kansan Gilgaliin vahvistamaan Saulin kuninkuuden. (1. Samuelin kirja 10:17–24; 11:11–15.) Samuel kertasi Israelin historiaa ja kehotti kuningasta ja kansaa tottelemaan Jehovaa. Jumala vastasi Samuelin rukoukseen lähettämällä alussa mainitun, vuodenaikaan katsoen poikkeuksellisen ukkosmyrskyn. Myrsky sai kansan myöntämään, että oli ollut virhe hylätä Jehova. Kun he pyysivät Samuelia rukoilemaan heidän puolestaan, hän vastasi: ”On mahdotonta ajatella, että tekisin syntiä Jehovaa vastaan lakkaamalla rukoilemasta teidän puolestanne; ja minun on opetettava teille hyvää ja oikeaa tietä.” Miten hieno esimerkki uskollisesta rakkaudesta Jehovaa ja hänen kansaansa kohtaan! (1. Samuelin kirja 12:6–24.) Oletko sinä yhtä halukas tukemaan teokraattisia järjestelyjä ja rukoilemaan uskonveljiesi puolesta?

Israelin kaksi ensimmäistä ihmiskuningasta

Saul oli vaatimaton, Jumalan hyväksymä mies (1. Samuelin kirja 9:21; 11:6). Myöhemmin hän kuitenkin jätti Jumalan ohjauksen huomiotta. Samuel nuhteli Saulia esimerkiksi sen vuoksi, että tämä oli kärsimätön ja uhrasi polttoteurasuhrin, vaikka häntä oli käsketty odottamaan (1. Samuelin kirja 13:10–14). Kun Saul toimi tottelemattomasti ja säästi Amalekin kuninkaan Agagin hengen, Samuel sanoi hänelle: ”Jehova on tänään repäissyt Israelin kuningasvallan sinulta pois, ja hän on antava sen lähimmäisellesi, joka on sinua parempi.” Samuel surmasi Agagin itse ja alkoi surra Saulia. (1. Samuelin kirja 15:1–35.)

Lopulta Jehova sanoi Samuelille: ”Kuinka kauan sinä suret Saulia, vaikka minä olen hylännyt hänet olemasta Israelin kuninkaana?” Sitten Jehova lähetti Samuelin Betlehemiin voitelemaan kuninkaaksi yhden Iisain pojista. Samuel tarkasteli heitä yksi kerrallaan, kunnes Jehova käski hänen voidella nuorimmaisen, Daavidin. Sinä päivänä Samuel oppi tärkeän läksyn: ”Ei Jumala näe niin kuin ihminen näkee: ihminenhän näkee sen, mikä näkyy silmille, mutta Jehova näkee, millainen sydän on.” (1. Samuelin kirja 16:1–13.)

Jos kerran Saulin tottelemattomuus suretti Samuelia, miten syvästi häntä onkaan murehduttanut Saulin murhanhimoinen viha Daavidia kohtaan! Näistä koettelemuksista huolimatta Samuel pysyi toimeliaana vielä vanhoilla päivilläänkin ja teki voitavansa Jehovan palveluksessa. (1. Samuelin kirja 19:18–20.)

Samuelin jättämä malli

Samuelin kuoltua Israel suri tätä nöyrää ja rohkeaa profeettaa, joka oli vaikuttanut monien ihmisten elämään (1. Samuelin kirja 25:1). Samuel oli epätäydellinen ja toimi toisinaan arvostelukyvyttömästi. Puutteistaan huolimatta hän omisti Jehovalle yksinomaisen antaumuksensa ja ponnisteli väsymättä auttaakseen toisia tekemään samoin.

Ajat ovat toki muuttuneet Samuelin päivistä, mutta kertomus hänen elämästään sisältää arvokkaita opetuksia meille. Tärkein niistä on se, että Samuel harjoitti Jehovan tosi palvontaa ja työskenteli sen hyväksi. Teetkö sinä samoin?

[Tekstiruutu s. 16]

MIETISKELE SAMUELIN ELÄMÄÄ

• Vanhemmat opettivat Samuelille Jumalan sanaa. Kasvata sinäkin lapsesi ”Jehovan kurissa ja mielenohjauksessa” (Efesolaisille 6:4).

• Kannusta lapsiasi tekemään Samuelin tavoin Jehovan palveluksesta elämänuransa.

• Samuelista pidettiin hänen jumalisten ominaisuuksiensa vuoksi, joten hän on hyvä esimerkki meille.

• Samuel teki kaiken voitavansa tosi palvonnan hyväksi. Meidänkin tulisi tehdä samoin.

[Kuva s. 15]

Samuel työskenteli tosi palvonnan hyväksi ja antoi mielellään hengellistä apua.