ERÄÄSEEN hiilikaivokseen Pennsylvaniassa Yhdysvalloissa virtasi yllättäen miljoonia litroja vettä. Ilmataskuun yli 70 metrin syvyyteen jäi loukkuun yhdeksän kaivosmiestä. Kolme päivää myöhemmin he olivat jälleen maan pinnalla ehjin nahoin. Miten heidät oli onnistuttu pelastamaan?

Kaivoskarttojen ja satelliittipaikannuksen avulla pelastajat porasivat läpimitaltaan noin 70-senttimetrisen reiän ja laskivat alas lieriömäisen metallihäkin. Yksitellen miehet nostettiin tuossa häkissä takaisin ihmisten ilmoille maan syvyyksistä, jonne he olisivat voineet hautautua elävältä. He olivat pelastumisestaan huojentuneita, iloisia ja kiitollisia.

Useimmat meistä eivät koskaan jää noiden yhdeksän kaivosmiehen tavoin loukkuun maan alle, emmekä kenties joudu mihinkään muuhunkaan onnettomuuteen, jossa meidän olisi katsottava kuolemaa silmästä silmään. Silti meidät kaikki täytyy pelastaa, sillä me emme voi välttyä sairaudelta, vanhenemiselta ja lopulta kuolemalta. ”Ihminen, naisesta syntynyt, on lyhytikäinen ja täynnä kiihtymystä”, totesi uskollinen patriarkka Job. ”Hän on puhjennut esiin kuin kukka, ja hänet katkaistaan pois, ja hän pakenee kuin varjo eikä pysy.” (Job 14:1, 2.) Nykyään, noin 3500 vuotta myöhemmin, nuo sanat pitävät edelleen paikkansa: kukaan meistä ei voi välttyä kuolemalta. Asummepa missä hyvänsä tai hoidammepa terveyttämme kuinka hyvin tahansa, meidät täytyy pelastaa kärsimyksen, vanhuuden ja kuoleman kynsistä.

Tiedemiehet ja muut yrittävät kovasti pidentää nykyisin normaalina pidettyä ihmisen elinikää. Eräs järjestö sanoo, että sen tehtävänä on ”voittaa pakollisen kuoleman vitsaus” ja ”auttaa jäseniään saavuttamaan mahdollinen fyysinen kuolemattomuus”. Huolimatta sinnikkäistä ponnisteluista ja tieteen edistysaskelista ihmisen elinikä ei ole tähän mennessä pidentynyt paljonkaan yli 70–80 vuoden. Jo 3500 vuotta sitten Mooses sanoi, että ihminen elää suunnilleen niin kauan (Psalmit 90:10).

Vaikka et ajattelisikaan elämästä ja kuolemasta samalla tavoin kuin Job, niin et voi välttää sitä, että vuosien vieriessä sinäkin ”pakenet kuin varjo” kohti kuolemaa – kauas ystävistäsi, perheestäsi, kodistasi ja kaikista aikaansaannoksistasi. ”Elävät tietävät kuolevansa”, kirjoitti muinaisen Israelin viisas kuningas Salomo, ”mutta kuolleet eivät tiedä yhtään mitään, eikä heillä ole enää palkkaa, sillä heidän muistonsa on unohdettu” (Saarnaaja 9:5).

Surullista kyllä, kuolema on ikään kuin hallinnut ihmiskuntaa ”kuninkaana”, todellisena hirmuvaltiaana, kuten Raamattu osoittaa. Se on tosiaan perimmäinen vihollinen, jonka vallasta ihmiset on pelastettava. (Roomalaisille 5:14; 1. Korinttilaisille 15:26.) Edes parhaiten koulutetut ja varustetut pelastustyöntekijät eivät voi taata sinulle pysyvää vapautusta. Siihen pystyy vain ihmisen Luoja, Jehova Jumala.