Jäljittele heidän uskoaan

”Katso: Jehovan orjatar!”

MARIA kohotti hämmästyneenä katseensa, kun vieras astui sisään. Mies ei tiedustellut hänen isäänsä tai äitiään. Hän oli tullut tapaamaan Mariaa! Hän ei voinut olla Nasaretista, siitä Maria oli varma. Pikkukaupungissa vieraat erotti helposti omasta väestä, ja tämä muukalainen erottuisi joukosta missä tahansa. Hän puhutteli Mariaa aivan uudenlaisella tavalla: ”Päivää, suuresti suosittu, Jehova on sinun kanssasi.” (Luukas 1:28.)

Näin Raamattu esittelee meille Galileassa Nasaretin kaupungissa asuvan Marian, Heelin tyttären. Tuolla hetkellä hän oli elämässään ikään kuin tienhaarassa. Hän oli kihloissa puuseppä Joosefin kanssa, joka oli uskollinen Jumalan palvelija, vaikkakaan ei varakas. Marian elämänkulku vaikutti siksi ehkä hyvinkin selvältä: hän viettäisi yksinkertaista elämää Joosefin vaimona tukien häntä ja kasvattaen lapsia hänen kanssaan. Yhtäkkiä hän oli kuitenkin kasvotusten tämän vieraan kanssa, joka toi hänelle tehtävän Jumalalta – vastuun, joka muuttaisi hänen elämänsä.

Saattaa tuntua yllättävältä, ettei Raamattu kuvaile Mariaa kovinkaan paljon. Se kertoo hyvin vähän hänen taustastaan, vielä vähemmän hänen persoonallisuudestaan eikä yhtään mitään hänen ulkonäöstään. Mutta se, mitä Jumalan sana hänestä kertoo, on hyvin valaisevaa.

Tutustuaksemme Mariaan meidän on sivuutettava monia häntä koskevia käsityksiä, joita eri uskonnoissa on vallalla. Unohdamme siis ne lukemattomat maalaukset ja marmori- ja kipsiveistokset, joita hänestä on tehty, samoin kuin ne monimutkaiset opinkappaleet, jotka antavat tälle nöyrälle naiselle sellaisia komealta kalskahtavia arvonimiä kuin ”Jumalan äiti” ja ”Taivaan kuningatar”. Keskitymme sen sijaan siihen, mitä Raamattu todella paljastaa hänestä. Se antaa kallisarvoista tietoa hänen uskostaan ja auttaa meitä ymmärtämään, miten voimme jäljitellä sitä.

Enkelin vierailu

Kuten kaiketi tiedät, Mariaa tapaamaan tullut muukalainen ei ollut mikään tavallinen mies. Hän oli enkeli Gabriel. Kun hän kutsui Mariaa ”suuresti suosituksi”, tämä tuli ”perin levottomaksi” hänen sanoistaan ja ihmetteli moista epätavallista tervehdystä (Luukas 1:29). Kenen silmissä hän oli suuresti suosittu? Hän ei odottanut olevansa suuresti suosittu ihmisten keskuudessa. Mutta enkeli puhuikin Jehova Jumalan suosiosta, ja se oli Marialle tärkeää. Hän ei kuitenkaan ylpeästi olettanut olevansa Jumalan suosiossa. Jos tavoittelemme Jumalan suosiota emmekä pöyhkeästi ajattele, että olemme jo saavuttaneet sen, opimme erään tärkeän asian, jonka nuori Maria ymmärsi täysin. Jumala vastustaa pöyhkeitä, mutta rakastaa ja tukee vaatimattomia ja nöyriä (Jaakobin kirje 4:6).

Maria tarvitsisi tällaista nöyryyttä, sillä enkeli tarjosi hänelle lähes käsittämättömän suurta etuoikeutta. Hän selitti, että Maria synnyttäisi lapsen, josta tulisi ihmisistä huomattavin. Gabriel sanoi: ”Jehova Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen, ja hän hallitsee kuninkaana Jaakobin huonetta ikuisesti, eikä hänen valtakunnallaan ole loppua.” (Luukas 1:32, 33.) Maria tiesi varmasti  lupauksesta, jonka Jumala oli antanut Daavidille yli tuhat vuotta aiemmin: yksi tämän jälkeläisistä hallitsisi ikuisesti (2. Samuelin kirja 7:12, 13). Marian poika olisi siis Messias, jota Jumalan kansa oli odottanut satoja vuosia!

Lisäksi enkeli sanoi, että poikaa kutsuttaisiin ”Korkeimman Pojaksi”. Miten ihminen voisi synnyttää Jumalan Pojan? Miten Maria voisi ylipäätään saada lapsen? Hän oli kihloissa Joosefin kanssa mutta ei vielä naimisissa. Maria kysyikin suoraan: ”Kuinka tämä tapahtuu, kun minulla ei ole suhdetta mieheen?” (Luukas 1:34.) Huomaa, että Maria puhui neitsyydestään ilman häpeän häivääkään. Päinvastoin, hän piti koskemattomuuttaan suuressa arvossa. Nykyään monilla nuorilla on kiire päästä eroon neitsyydestään ja he ovat kärkkäitä pilkkaamaan niitä, jotka toimivat toisin. Maailma on totisesti muuttunut. Jehova sen sijaan ei ole muuttunut (Malakia 3:6). Hän arvostaa edelleen niitä, jotka pitävät kiinni hänen moraalinormeistaan (Heprealaisille 13:4).

Vaikka Maria oli uskollinen Jumalan palvelija, hän oli epätäydellinen. Miten hän kykenisi tuottamaan täydellisen jälkeläisen, Jumalan Pojan? Gabriel selitti: ”Pyhää henkeä tulee sinun päällesi, ja Korkeimman voima peittää sinut varjoonsa. Siksi myös sitä, mikä syntyy, kutsutaan pyhäksi, Jumalan Pojaksi.” (Luukas 1:35.) Pyhä merkitsee ’puhdasta’. Normaalisti ihmiset välittävät epäpuhtaan, syntisen tilansa jälkeläisilleen. Tässä tapauksessa Jehova tekisi kuitenkin ainutlaatuisen ihmeen. Hän siirtäisi Poikansa elämän taivaasta Marian kohtuun, minkä jälkeen hän käyttäisi pyhää henkeään eli vaikuttavaa voimaansa siten, että se ”peittäisi – – [Marian] varjoonsa” ja suojelisi lasta synnin turmelevalta vaikutukselta. Uskoiko Maria enkelin lupaukseen? Mitä hän vastasi?

Marian vastaus Gabrielille

Skeptikkojen, joita on myös kristikunnan teologien joukossa, on vaikea uskoa, että neitsyt voisi saada lapsen. Kaikesta oppineisuudestaan huolimatta he eivät ymmärrä erästä yksinkertaista tosiasiaa. Kuten Gabriel asian ilmaisi, ”Jumalalle ei mikään julistus ole mahdotonta” (Luukas 1:37). Maria piti Gabrielin sanoja totena, sillä hän oli nuori nainen, jolla oli luja usko. Kyse ei silti ollut herkkäuskoisuudesta. Järkevänä ihmisenä Maria tarvitsi todisteita, joihin perustaa uskonsa. Marialla oli jo perusteita uskolleen, mutta Gabriel oli valmis mainitsemaan vielä yhden todisteen. Hän kertoi Marian ikääntyneestä sukulaisesta Elisabetista, joka oli pitkään tunnettu hedelmättömänä naisena. Jumala oli ihmeen välityksellä antanut hänen tulla raskaaksi.

Mitä Maria tekisi? Häntä odotti merkittävä tehtävä, ja hänellä oli todisteita siitä, että Jumala toimisi Gabrielin sanojen mukaisesti. Meidän ei pitäisi olettaa, ettei tähän tehtävään liittynyt minkäänlaisia pelonaiheita tai vaikeuksia. Ensinnäkin Maria oli kihloissa Joosefin kanssa. Miten heidän avioliittonsa kävisi, kun Joosef saisi tietää raskaudesta?  Toiseksi Marian saama tehtävä on jo sinänsä voinut tuntua pelottavalta vastuulta. Hän kantaisi sisässään Jumalan kaikkein kallisarvoisimman luomuksen, Hänen oman rakkaan Poikansa, elämää. Marian pitäisi huolehtia lapsesta, kun se olisi pieni ja avuton, ja suojella sitä pahassa maailmassa. Tämä oli tosiaan raskas vastuu.

Raamattu osoittaa, että jopa vahvat uskon miehet ovat joskus epäröineet ottaa vastaan haastavia tehtäviä Jumalalta. Mooses vastusteli, ettei hän ollut riittävän sujuva puhuja Jumalan edustajaksi (2. Mooseksen kirja 4:10). Jeremia sanoi olevansa ”vain poikanen”, liian nuori ottamaan vastaan Jumalan toimeksiantoa (Jeremia 1:6). Joona pakeni saamaansa tehtävää (Joona 1:3). Entä Maria?

Marian nöyryyttä ja tottelevaisuutta ilmaisevat sanat kaikuvat yhä kaukaa historiasta. Hän sanoi Gabrielille: ”Katso: Jehovan orjatar! Tapahtukoon minulle julistuksesi mukaan.” (Luukas 1:38.) Nuori orjatar oli palvelijoista kaikkein alhaisin; hänen elämänsä oli täysin hänen isäntänsä käsissä. Tältä Mariasta tuntui oman Herransa, Jehovan, edessä. Hän tiesi olevansa turvassa Jumalan käsissä. Maria tiesi myös, että Jehova on uskollinen uskollisille ja että Jehova siunaisi häntä, kun hän tekisi parhaansa tässä haastavassa tehtävässä (Psalmit 18:25).

Joskus Jumala voi pyytää meitä tekemään jotakin, mikä näyttää omissa silmissämme vaikealta tai jopa mahdottomalta. Sanassaan hän antaa meille kuitenkin runsaasti syitä luottaa häneen ja jättäytyä Marian tavoin hänen käsiinsä (Sananlaskut 3:5, 6). Teemmekö näin? Jos teemme, hän palkitsee meidät, mikä lujittaa uskoamme häneen entisestään.

Elisabetin luona

Sillä mitä Gabriel sanoi Elisabetista, oli Marialle suuri merkitys. Kuka kaikista naisista voisikaan ymmärtää häntä paremmin? Maria lähti kiireesti Juudan vuorimaahan, jonne kulkeminen kesti kenties kolme neljä päivää. Kun hän astui sisään Elisabetin ja pappi Sakarjan kotiin, Jehova palkitsi hänet antamalla hänelle lisää todisteita hänen uskonsa vahvistukseksi. Kuultuaan Marian tervehdyksen Elisabet tunsi heti, kuinka pienokainen hypähti ilosta hänen kohdussaan. Hän täyttyi pyhällä hengellä ja kutsui Mariaa ”Herrani äidiksi”. Jumala paljasti Elisabetille, että Marian pojasta tulisi hänen Herransa, Messias. Henkeytettynä hän ylisti Mariaa tämän uskollisesta tottelevaisuudesta sanoen: ”Onnellinen on myös hän, joka uskoi.” (Luukas 1:39–45.) Kaikki, mitä Jehova oli luvannut Marialle, toteutuisi!

Seuraavaksi puhui Maria. Hänen sanansa ovat säilyneet tarkoin Luukkaan 1:46–55:ssä. Tämä on ehdottomasti Marian pisin Raamattuun kirjoitettu puheenvuoro, ja se kertoo hänestä paljon. Siitä huokuu hänen kiitollinen ja arvostava asenteensa, kun hän ylistää Jehovaa siitä siunauksesta, että hänestä tulisi Messiaan äiti. Siitä heijastuu hänen uskonsa syvyys, kun hän sanoo Jehovan alentavan pöyhkeät ja mahtavat ja auttavan alhaisia ja köyhiä, jotka pyrkivät palvelemaan Häntä. Siitä saa myös jonkinlaisen käsityksen hänen tietojensa laajuudesta. Erään arvion mukaan hän viittasi yli 20 kertaa Raamatun heprealaisiin kirjoituksiin.

Maria oli selvästikin mietiskellyt Jumalan sanaa syvällisesti. Silti hän pysyi nöyränä ja antoi mieluummin Raamatun kirjoitusten puhua kuin esitti omia ajatuksiaan. Hänen kohdussaan kasvava poika osoittaisi aikanaan samaa henkeä sanoessaan: ”Se, mitä minä opetan, ei ole minun, vaan hänen, joka on lähettänyt minut.” (Johannes 7:16.) Meidän on hyvä kysyä itseltämme, osoitammeko me tällaista kunnioitusta Jumalan sanaa kohtaan vai pidämmekö omia ajatuksiamme ja opetuksiamme parempina. Marian tapauksessa vastaus on ilmeinen.

Maria viipyi Elisabetin luona kolme kuukautta, joiden kuluessa hän epäilemättä sekä sai että antoi paljon rohkaisua (Luukas 1:56). Nämä naiset muistuttavat meitä ystävien merkityksestä. Jos etsimme ystäviä, jotka todella rakastavat Jumalaamme Jehovaa, kasvamme  varmasti hengellisesti ja pääsemme lähemmäksi häntä (Sananlaskut 13:20). Lopulta Marian oli kuitenkin aika palata kotiin. Mitä Joosef sanoisi kuullessaan hänen tilastaan?

Maria ja Joosef

Maria ei todennäköisesti odottanut, että raskaus alkaisi näkyä, vaan puhui asiasta Joosefille aiemmin. Ennen sitä hän on ehkä miettinyt, miten tämä kunnollinen, jumalaapelkäävä mies mahtaisi suhtautua siihen, mitä hänellä oli kerrottavana. Kaikesta huolimatta hän meni ja kertoi Joosefille kaiken, mitä hänelle oli tapahtunut. Voimme vain kuvitella, miten ymmällään Joosef on ollut. Hän halusi uskoa Mariaa, mutta vastaavaa ei ollut koskaan tapahtunut. Raamattu ei paljasta, millaisia ajatuksia Joosefin mielessä risteili tai millaisia päätelmiä hän teki, mutta se kertoo, että hän aikoi erota Mariasta, sillä kihlaparien ajateltiin tuolloin ikään kuin jo olevan naimisissa. Hän ei kuitenkaan halunnut, että Maria joutuisi julkisen häpeän kohteeksi tai rangaistavaksi, joten hän päätti erota tästä salaa. (Matteus 1:18, 19.) Marian on täytynyt tuntea tuskaa nähdessään Joosefin kärsivän tämän ennenkuulumattoman tilanteen vuoksi. Maria ei silti katkeroitunut.

Jehova ei sallinut Joosefin toimia niin kuin hän itse katsoi parhaaksi. Jumalan enkeli kertoi hänelle unessa, että Marian raskaus oli tosiaan saanut alkunsa yliluonnollisesti. Sen on täytynyt olla helpotus. Tällöin Joosef teki, mitä Maria oli tehnyt alusta pitäen: hän mukautui Jehovan ohjaukseen. Hän otti Marian vaimokseen ja valmistautui kantamaan ainutlaatuisen vastuun pitää huolta Jehovan Pojasta. (Matteus 1:20–24.)

Naimisissa olevien – ja avioliittoa harkitsevien – on hyvä ottaa oppia tästä kaksituhatta vuotta sitten eläneestä nuorestaparista. Nähdessään nuoren vaimonsa huolehtivan äidin tehtävistä Joosef oli varmasti mielissään siitä, että Jehovan enkeli oli neuvonut häntä. Joosef mitä ilmeisimmin tajusi, miten tärkeää on turvautua Jehovaan suurten ratkaisujen edessä. (Psalmit 37:5; Sananlaskut 18:13.) Perheensä päänä hän oli epäilemättä edelleen harkitsevainen ja huomaavainen tehdessään ratkaisuja.

Mitä voimme toisaalta päätellä siitä, että Maria oli halukas menemään naimisiin Joosefin kanssa? Vaikka Joosefin oli ehkä aluksi vaikea käsittää tapahtunutta, Maria odotti, mitä mahdollinen tuleva perheenpää tekisi. Marian oli varmasti tärkeää oppia olemaan kärsivällinen, kuten kristittyjen naisten nykyäänkin. Lopuksi nämä tapahtumat luultavasti opettivat Joosefille ja Marialle, että rehellinen ja avoin ajatustenvaihto on todella tärkeää.

Tuolla nuorellaparilla oli paras mahdollinen perusta avioliitolleen. He molemmat rakastivat Jehova Jumalaa yli kaiken ja halusivat miellyttää häntä vastuuntuntoisina ja huolehtivina vanhempina. Heillä olikin edessään vielä suurempia siunauksia – ja suurempia haasteita. Heidän tehtävänään olisi kasvattaa Jeesusta, josta tulisi suurin koskaan elänyt ihminen.

[Kuva s. 17]

Rakkaus Jumalaan on paras mahdollinen perusta avioliitolle.