”Kaikista klassisista kreikkalaisista filosofeista juuri Platon on vaikuttanut eniten perinteisiin käsityksiin helvetistä.” (Georges Minois, Histoire des enfers, s. 50.)

”Ajanlaskumme toisen vuosisadan puolivälistä lähtien niistä kristityistä, jotka olivat jonkin verran perehtyneet kreikkalaiseen filosofiaan, alkoi tuntua siltä, että heidän piti ilmaista uskonsa sen sanakääntein – –. Filosofisista oppisuunnista parhaiten heille sopi platonismi.” (The New Encyclopædia Britannica, 1988, 25. osa, s. 890.)

”Se, mitä kirkko opettaa, vahvistaa helvetin olemassaolon ja sen iäisyyden. Heti kuoleman jälkeen niiden sielut, jotka kuolevat tehtyään kuolemansyntiä, menevät alas helvettiin, missä ne saavat osakseen helvetin rangaistukset, ’ikuisen tulen’. Helvetin ensisijainen rangaistus on ikuinen ero Jumalasta.” (Catechism of the Catholic Church, vuoden 1994 laitos, s. 270.)

”Elävät tietävät kuolevansa, mutta kuolleet eivät tiedä yhtään mitään, – – sillä ei ole työtä eikä suunnittelua eikä tietoa eikä viisautta Šeolissa, paikassa johon olet menossa.” (Saarnaaja 9:5, 10.)

Heprealainen sana Šeol, joka tarkoittaa ”kuolleiden olinpaikkaa”, käännetään joissakin raamatunkäännöksissä ”helvetiksi”. Mitä tämä kohta paljastaa kuolleiden tilasta? Kärsivätkö he Šeolissa sovittaakseen syntejään? Eivät, sillä kuolleet ”eivät tiedä yhtään mitään”. Juuri tästä syystä patriarkka Job, joka joutui kärsimään kauhean sairauden kynsissä, anoi Jumalalta: ”[Pidä] minut suojassa helvetissä [hepreaksi Šeol].” (Job 14:13, Douay-Rheims Version.) Miksi hän olisi esittänyt tällaisen pyynnön, jos Šeol olisi ikuisen kidutuksen paikka? Raamatussa helvetillä tarkoitetaan yksinkertaisesti ihmiskunnan yhteistä hautaa, missä kaikki toiminta on päättynyt.

Eikö tämä helvetin määritelmä ole looginen ja myös sopusoinnussa Raamatun kanssa? Mikä rikos olisi niin hirveä, että se saisi rakastavan Jumalan kiduttamaan ihmistä ikuisesti? (1. Johanneksen kirje 4:8.) Mutta jos opetus tulisesta helvetistä on myytti, niin mitä on sanottava taivaasta?

Vertaa seuraaviin Raamatun jakeisiin: Psalmit 146:3, 4; Apostolien teot 2:25–27; Roomalaisille 6:7, 23.