Kuningas Daavid ja musiikki

KENENKÄÄN nimi ei tuo mieleen Raamatun aikojen musiikkia yhtä voimakkaasti kuin Daavidin, noin 3 000 vuotta sitten eläneen huomattavan miehen. Suuri osa siitä, mitä tiedämme tuon ajan musiikista, perustuukin Raamatun kertomukseen Daavidin elämästä – hänen paimenena viettämistään nuoruusvuosista aina siihen saakka, kun hänestä tuli kuningas ja kyvykäs organisaattori.

Daavidin välityksellä voimme oppia paljon Raamatun aikojen musiikista. Esimerkiksi millaisia soittimia silloin käytettiin ja minkä tyyppisiä lauluja laulettiin? Mikä osa musiikilla oli Daavidin ja laajemmassa mitassa koko Israelin kansan elämässä?

Musiikin asema muinaisessa Israelissa

Laulun sanojen lausuminen tuo usein mieleen myös sen sävelmän. Raamatussa on lukuisien laulujen sanat, mutta valitettavasti niiden melodioita ei tunneta. Ne ovat epäilemättä olleet kauneudessaan vailla vertaa. Psalmien kirjassa olevien runojen ylevyys viittaa siihen, että myös niihin kuuluvan musiikin on täytynyt olla erittäin kaunista.

Soittimia kuvaillaan Raamatussa vain lyhyesti (ks. tekstiruutu  ”Raamatun aikoina käytettyjä soittimia”). Varmuudella ei tiedetä edes sitä, millaista harppua Daavid soitti. On kuitenkin huomionarvoista, että israelilaiset keksivät monia soittimia, esimerkiksi harvinaiset ja kallisarvoiset puuharput (2. Aikakirja 9:11; Aamos 6:5).

Varmaa on joka tapauksessa se, että musiikilla oli tärkeä osa heprealaisten elämässä ja etenkin Jumalan palvonnassa. Musiikkia esitettiin kruunajaisissa ja uskonnollisissa tilaisuuksissa, ja sillä oli osansa sodankäynnissä.  Sillä myös viihdytettiin kuninkaan hovia, piristettiin häitä ja perhejuhlia sekä luotiin tunnelmaa viinin- ja viljankorjuun juhliin. Ikävä kyllä musiikki liitettiin myös huonomaineisiin paikkoihin. Silloinkin kun joku kuoli, musiikki toi lohtua sureville.

Musiikilla oli Israelissa vielä muitakin tehtäviä. Sen tiedettiin nostavan mielialaa ja tekevän profeetat vastaanottaviksi Jumalalta tuleville sanomille. Kielisoittimen äänen kuuluessa Jumalan henki alkoi vaikuttaa Elisassa (2. Kuninkaiden kirja 3:15). Musiikin avulla myös tiedotettiin erityisistä tapahtumista. Uusistakuista ja joistakin juhlista ilmoitettiin kahdella hopeatrumpetilla. Riemuvuoden sovituspäivänä torven ääni oli merkkinä siitä, että orjat piti vapauttaa ja menetetyt maa-alueet ja talot palauttaa omistajilleen. Köyhien on täytynyt olla hyvin onnellisia kuullessaan musiikin, joka merkitsi sitä, että he saivat takaisin vapautensa tai omaisuutensa. (3. Mooseksen kirja 25:9; 4. Mooseksen kirja 10:10.)

Jotkut israelilaiset ovat epäilemättä olleet poikkeuksellisen taitavia soittajia tai laulajia. Erään assyrialaisen reliefin mukaan kuningas Sanherib pyysikin kuningas Hiskialta pakkoverona mies- ja naismuusikkoja. Vaikuttaa siltä, että he olivat ensiluokkaisia esiintyjiä. Kaikkien taiturien joukossa Daavid kohoaa kuitenkin ylitse muiden.

Merkittävä muusikko

Daavidissa on huomattavaa se, että hän oli sekä muusikko että runoilija. Yli puolet psalmeista on ilmeisesti hänen käsialaansa. Hän oli poikavuosinaan paimen, ja Betlehemin maalaismaisemat painuivat hänen herkkään ja vastaanottavaiseen mieleensä. Hän sai iloa kuunnellessaan puron solinaa ja lampaiden määkimistä, kun ne vastasivat hänen ääneensä. Tämän ympäröivästä maailmasta kuuluvan ”musiikin” kauneus sai hänet tarttumaan harppuun ja kohottamaan äänensä Jumalan ylistykseen. On varmasti ollut koskettavaa kuulla musiikkia, jonka Daavid sävelsi psalmiin 23.

Nuorena miehenä Daavid soitti harppua niin kauniisti, että häntä suositeltiin kuningas Saulille, joka otti hänet palvelukseensa. Kun Saul oli ahdistunut ja hänen mielensä kuohui, Daavid tuli hänen luokseen ja soitti harpullaan melodisia ja rauhoittavia sävelmiä, jotka tyynnyttivät kuninkaan sydämen. Saulia vainoavat synkät mietteet kaikkosivat, ja kiihtymys laantui. (1. Samuelin kirja 16:16.)

Musiikki, jota Daavid niin suuresti rakasti ja josta hän sai paljon iloa, tuotti joskus ongelmia. Erään kerran kun Daavid ja Saul palasivat voittoisina taistelusta filistealaisia  vastaan, kuninkaan korviin kantautui voitonriemuista ja iloista musiikkia. Naiset lauloivat: ”Saul on lyönyt maahan tuhansiaan ja Daavid kymmeniätuhansiaan.” Saul suuttui tästä ja tuli niin mustasukkaiseksi, että hän ”katseli alinomaa Daavidia epäluuloisesti siitä päivästä lähtien”. (1. Samuelin kirja 18:7–9.)

Musiikki innosti toimintaan

Jumalan henkeyttämät laulut, jotka Daavid sepitti, ovat monella tavoin erinomaisia. Jotkin hänen psalmeistaan ovat tyyliltään mietiskeleviä, jotkin kuvaavat paimenelämää. Niiden sisältö vaihtelee ylistyksen ilmauksista historiankerrontaan, viininkorjuun iloisista tunnelmista palatsin vihkiäisten loistoon, menneiden muistelusta tulevaisuuden toivoon, pyynnöistä hartaisiin rukouksiin. (Ks. psalmit 32, 23, 145, 8, 30, 38, 72, 51 ja 86 sekä niiden päällekirjoitukset.) Saulin ja hänen poikansa Jonatanin kuoleman aikoihin Daavid sävelsi surulaulun nimeltä ”Jousi”, joka alkaa: ”Kaunistuksesi, oi Israel, on surmattuna kukkuloillasi.” Tämä laulu on synkkäsävyinen. Daavid osasi ilmaista hyvin monenlaisia tunteita sekä sanoilla että musiikilla, jota hän soitti harpullaan. (2. Samuelin kirja 1:17–19.)

Elämäniloa pursuva Daavid piti riemukkaasta ja eloisasta musiikista, jossa oli voimakas rytmi. Kun hän toi liiton arkun Siioniin, hän juhlisti tuota tapahtumaa hyppimällä ja tanssimalla kaikin voimin. Raamatun kertomuksesta voi päätellä, että musiikki on varmasti ollut äärimmäisen mukaansatempaavaa. Pystytkö näkemään mielessäsi tuon tilanteen? Sen takia Daavidin  vaimo Mikal alkoi syytellä häntä. Mutta se ei Daavidia haitannut. Hän rakasti Jehovaa, ja tämä musiikki täytti hänet ilolla ja sai hänet hyppelemään Jumalansa edessä. (2. Samuelin kirja 6:14, 16, 21.)

Kaiken lisäksi Daavid niitti mainetta uusien soittimien kehittelijänä (2. Aikakirja 7:6). Daavid näyttää siis olleen poikkeuksellisen lahjakas taiteilija – soitinrakentaja, runoilija, säveltäjä ja esiintyjä. Mutta Daavid teki jotain vieläkin tärkeämpää.

Laulaminen ja soittaminen temppelissä

Daavid jätti jälkensä siihen, miten laulaminen ja soittaminen järjestettiin Jehovan huoneessa. Hän asetti 4 000 laulajan ja soittajan johtoon Asafin, Hemanin ja Jedutunin (kutsutaan ilmeisesti myös nimellä Etan). Daavid antoi heidän avukseen 288 taitajaa, jotka valmensivat ja valvoivat muita. Kaikki 4 000 laulajaa ja soittajaa olivat temppelissä kolmessa suuressa vuotuisessa juhlassa. Mikä majesteettinen kuoro! (1. Aikakirja 23:5; 25:1, 6, 7.)

Temppelissä lauloivat ainoastaan miehet. Psalmin 46 päällekirjoituksessa esiintyvä ilmaus ”neitosten tapaan” viittaa laulajan tai soittimen korkeaan äänialaan. 2. Aikakirjan 5:13:ssa kerrotaan, että laulajat lauloivat ”kuin yhtenä miehenä” eli yksiäänisesti. Lauluja saatettiin sanoa ”sävelmiksi”, kuten on psalmin 3 ja monien muiden Daavidin psalmien laita, ja joskus niihin kuului kertosäe, kuten psalmissa 42:5, 11 ja 43:5. Arvostettuja olivat myös vuorolaulut, joissa kuorot ja solistit tai jommatkummat vastailivat toisilleen. Tällainen on esimerkiksi psalmi 24, joka epäilemättä sävellettiin sen kunniaksi, että Daavid toi liiton arkun Siioniin (2. Samuelin kirja 6:11–17).

Laulajina eivät kuitenkaan olleet pelkästään temppelissä palvelevat leeviläiset. Koko kansa lauloi mennessään ylös Jerusalemiin vuotuisiin juhliin. Ehkä juuri tähän viitataan ilmauksella ”nousujen laulu” (psalmit 120–134). Esimerkiksi psalmissa 133 Daavid ylistää veljeyttä, jota israelilaiset saivat noina hetkinä kokea. Hän aloittaa sanomalla: ”Katso! Kuinka hyvää ja kuinka  miellyttävää onkaan, kun veljekset asuvat yhdessä ykseydessä!” Koeta kuvitella, millaisen musiikin säestyksellä näitä sanoja laulettiin.

Musiikki ja Jehovan palvonta

Kymmenesosa Raamatusta koostuu tällaisista lauluista, ja Psalmien kirja kannustaa kaikkia ihmisiä esittämään ylistystä (psalmi 150). Musiikilla on voima pyyhkiä mielestä elämän huolet, ja laulaminen voi olla kuin palsamia särkyneelle sydämelle. Raamatussa kuitenkin kannustetaan myös niitä, jotka ovat hyvällä mielellä, laulamaan psalmeja (Jaakobin kirje 5:13).

Laulamalla voi ilmaista uskonsa ja rakkautensa Jumalaan. Teloitustaan edeltäneenä iltana Jeesus lauloi aterian päätteeksi apostoliensa kanssa (Matteus 26:30). Millainen ääni onkaan mahtanut olla tällä Daavidin Pojalla, joka oli kuunnellut mahtavaa laulua Jumalan taivaallisessa hovissa! Jeesus ja apostolit lauloivat todennäköisesti niin sanottuja hallel-psalmeja, psalmeja 113–118. Siinä tapauksessa apostolit, jotka eivät tienneet tulevista tapahtumista, olisivat kuulleet Jeesuksen laulavan: ”Minä totisesti rakastan, sillä Jehova kuulee ääneni, hartaat pyyntöni. – – Kuoleman köydet ympäröivät minut, ja Šeolin ahdistavat olosuhteet kohtasivat minut. – – ’Ah, Jehova, avaa sielulleni pääsy turvaan!’ ” (Psalmit 116:1–4.)

Musiikki ei ole ihmisen keksintöä. Raamatussa kerrotaan musiikista ja laulamisesta itse taivaassa, jossa henkiluomukset soittavat kuvaannollisia harppuja ja laulavat ylistystä Jehovan valtaistuimen ympärillä (Ilmestys 5:9; 14:3; 15:2, 3). Jehova Jumala on antanut musiikin ihmisille ja istuttanut heihin musiikin tajun sekä vastustamattoman tarpeen ilmaista tunteitaan soittamalla jotain instrumenttia tai laulamalla. Niille ihmisille, jotka uskovat Jumalaan, musiikki on ennen kaikkea lahja häneltä. (Jaakobin kirje 1:17.)

[Huomioteksti s. 27]

”Iloitsemisenne päivänä ja juhla-aikoinanne – – teidän on puhallettava trumpetteihin.” (4. MOOSEKSEN KIRJA 10:10)

[Huomioteksti s. 28]

”Jehova on minun Paimeneni. Ei minulta mitään puutu. Vehreille laitumille hän panee minut lepäämään, runsasvetisille lepopaikoille hän minut ohjaa.” (PSALMIT 23:1, 2)

[Huomioteksti s. 29]

”Oli – – neljätuhatta niitä, jotka ylistivät Jehovaa soittimilla, jotka, niin kuin Daavid sanoi, ’olen tehnyt ylistämistä varten’.” (1. AIKAKIRJA 23:4, 5)

[Huomioteksti s. 29]

Daavid ilmaisi hyvin monenlaisia tunteita sekä sanoilla että musiikilla.

[Huomioteksti s. 30]

”Ylistäkää Jahia! Ylistäkää häntä tamburiinein ja piiritanssein. Jokainen hengittävä ylistäköön Jahia.” (PSALMIT 150:1, 4, 6)

[Tekstiruutu/Kuvat s. 28]

 Raamatun aikoina käytettyjä soittimia

Kielisoittimiin kuuluivat luutut, harput ja kymmenkieliset soittimet (Psalmit 92:3). Ne oli viritetty alamotiin ja seminitiin, joilla ilmeisesti viitataan joihinkin korkeisiin ja mataliin oktaaveihin (1. Aikakirja 15:20, 21, alaviite). Vaski- ja puhallinsoittimia olivat huilut ja torvet samoin kuin trumpetit, joita ”soitettiin kuuluvasti” (2. Aikakirja 7:6; 1. Samuelin kirja 10:5; Psalmit 150:3, 4). Temppelin vihkiäisissä trumpetistit ja laulajat ”kaiuttivat yksiäänisesti ylistystä” (2. Aikakirja 5:12, 13). Tämä näyttäisi merkitsevän sitä, että soittimet olivat keskenään vireessä eikä riitasointuja esiintynyt. Lyömäsoittimia olivat tamburiinit ja helistimet sekä ”kaikenlaiset katajasta tehdyt soittimet”. Oli myös symbaaleja, joista pienempien sanottiin olevan ”sointuvia” ja suurempien ”kalskahtelevia”. (2. Samuelin kirja 6:5; Psalmit 150:5.)

[Kuvat]

Kuvat: Yksityiskohta Roomassa sijaitsevasta Tituksen riemukaaresta, johon on kuvattu Jerusalemin temppelistä vuonna 70 otettuja trumpetteja. Noin vuodelta 130 peräisin olevia kolikkoja, joissa näkyy juutalaisten soittimia.

[Lähdemerkintä]

Kolikot: © 2007 David Hendin. All rights reserved.