Raamattu voi muuttaa elämän

MITÄ muuan entinen jengiläinen ja marihuanan orja joutui tekemään voittaakseen huonot tapansa? Miksi erään thrash metal -yhtyeen jäsen leikkasi pitkän tukkansa ja muutti suhtautumistaan lempimusiikkiinsa? Mikä sai miehen, joka halveksi uskonnollisia ja poliittisia auktoriteetteja, ryhtymään sananpalvelijaksi? Nämä ihmiset kertovat nyt elämästään.

”Pääsin eroon huumeriippuvuudesta.” (PETER KAUSANGA)

IKÄ: 32

KOTIMAA: NAMIBIA

TAUSTA: JENGILÄINEN JA MARIHUANAN KÄYTTÄJÄ

AIEMMAT ELÄMÄNVAIHEENI: Vartuin Kehemussa, joka on yksi Rundun kaupungin neljästä suuresta asuinalueesta. Siellä hankittiin elanto myymällä hirssiä, puutavaraa ja hiiltä.

Ollessani parivuotias äitini kuoli, joten isoäiti kasvatti minut. Vietimme yksinkertaista elämää. En ollut luonteeltani kapinallinen, mutta toverien painostuksesta jouduin vaikeuksiin. Minusta tuli koulussa erään jengin jäsen. Se johti katutappeluihin, toisten kiusaamiseen, varasteluun, timanttien salakuljetukseen sekä alkoholin ja huumeiden väärinkäyttöön. Minut saatiin kiinni kahdesti, ja jouduin vankilaan murtovarkaudesta sekä petoksesta.

Lopetin koulunkäynnin kymmenenteen luokkaan ja muutin pois kotikaupungistani ja jengin lähettyviltä. Halusin aloittaa alusta. Olin kuitenkin yhä riippuvainen marihuanasta. Toisinaan kävelin kilometrikaupalla saadakseni vain yhden marihuanasavukkeen.

RAAMATTU MUUTTI ELÄMÄNI: Alkuvuodesta 1999 tapasin Jehovan todistajia, jotka tarjosivat kirjallisuuttaan kadulla kulkeville ihmisille. He kohtelivat minua kunnioittavasti ja arvostaen, mikä teki minuun syvän vaikutuksen. Kirjallisuuden sisältämä sanoma sai minut vakuuttuneeksi siitä, että olin löytänyt oikean uskonnon. Aloin tutkia ahkerasti Raamattua, ja tajusin pian, että jos halusin miellyttää Jehova Jumalaa, minun olisi muutettava elämääni.

Asetin määräpäivän, jolloin lopettaisin tupakan ja marihuanan polttamisen, ja hävitin sitten kaikki siihen liittyvät tarvikkeet. Pyysin myös ystäviltäni, etteivät he antaisi minulle savukkeita eivätkä polttaisi lähettyvilläni. Siitä  huolimatta kaikki ei sujunut suunnitelmien mukaan. Sorruin kahdesti, kun marihuanan- ja tupakanhimo saivat yliotteen. En kuitenkaan lannistunut. Muistin Sananlaskujen 24:16:ssa olevan periaatteen: ”Vanhurskas voi langeta jopa seitsemästi ja on nouseva ylös.” Lopulta pääsin eroon riippuvuudestani.

Mitä enemmän sain tietää Jehovasta, sitä enemmän halusin tehdä hänestä läheisimmän ystäväni. Yksi raamatunkohta, joka kosketti minua, oli psalmi 27:10: ”Vaikka oma isäni ja oma äitini hylkäisivätkin minut, niin Jehova kuitenkin ottaisi minut huomaansa.” Jatkaessani perusteellista Raamatun tutkimista sain kokea, kuinka hyvin nuo sanat pitivät paikkansa. Tunsin, että Jehovasta tuli minulle todellinen ja huolehtiva Isä.

Olin myös säännöllisesti yhteydessä Jehovan todistajiin. Saatoin nähdä, että heidän keskuudessaan vallitsi aito ystävyys ja rakkaus. En ollut koskaan aikaisemmin kokenut mitään sellaista.

SAAMANI HYÖTY: Jehovan ja todistajien avulla pukeutumiseni, ulkoasuni, käytökseni ja puhetapani ovat parantuneet. Muistellessani menneitä minusta tuntuu, että elämäni on muuttunut samoin kuin ruma toukka muuttuu, kun siitä tulee kaunis perhonen. Sukulaiseni ovat kiitollisia tästä muutoksesta, ja olen nyt saanut osakseni heidän luottamuksensa. Olen nykyään naimisissa, ja yritän olla vaimolleni hyvä aviomies ja lapsilleni huolehtiva isä.

”Olen löytänyt todellisen tarkoituksen elämälle.” (MARCOS PAULO DE SOUSA)

IKÄ: 29

KOTIMAA: BRASILIA

TAUSTA: THRASH METAL -YHTYEEN JÄSEN

AIEMMAT ELÄMÄNVAIHEENI: Perheemme asui Jaguariunan kaupungissa São Paulossa. Vanhempani olivat hartaita katolilaisia, ja nuorena minä toimin kuoripoikana. Sen vuoksi luokkatoverini ala-asteella pilkkasivat minua. 15-vuotiaana kuitenkin innostuin heavy metal -musiikista. Aloin viettää aikaa rocklaulajien kanssa. Annoin hiusteni kasvaa pitkiksi. Vuonna 1996 isä auttoi minua ostamaan ensimmäiset rumpuni.

Vuonna 1998 liityin thrash metal -yhtyeeseen. Soittamamme musiikki oli saatanallista ja rivoa. Se ylisti väkivaltaa. Tuo musiikki vaikutti ajatteluuni, käytökseeni ja asenteisiini. Minusta tuli yhä kielteisempi ja aggressiivisempi.

RAAMATTU MUUTTI ELÄMÄNI: Ensimmäisen kerran tapasin Jehovan todistajia vuonna 1999. He tarjoutuivat tutkimaan kanssani Raamattua, mihin minä suostuin, vaikka en todellisuudessa ollutkaan siitä niin kovin kiinnostunut. Mutta se, mitä opin Raamatusta, muutti näkemystäni elämästä.

Minut tunnettiin ”pitkätukkana”, ”rocktähtenä” ja ”rumpalina”. Aloin kuitenkin tajuta, että yhtyeessä soittaminen oli tehnyt minusta itsekeskeisen ja kilpailuhenkisen, eikä  tällainen maine enää miellyttänyt minua. Oivalsin, että ihailemieni laulajien elämällä ei ollut mitään tarkoitusta. Vähitellen ymmärsin, että jos halusin miellyttää Jehova Jumalaa, minun olisi jätettävä taakseni heavy metal -musiikki sekä moraaliton ja epäjumalanpalvontaa korostava elämäntapa, joka siihen liittyy.

Rakastin tuota musiikkia ja pitkää tukkaani. Minua askarrutti, pystyisinkö elämään ilman niitä. Minulla oli myös kiivas luonne, ja tiesin, että minun olisi opittava hillitsemään sitä. Kun tutkin Raamattua, aloin kuitenkin rakastaa Jehovaa yhä enemmän. Sen tajuaminen, että Jumala on rakastava, kärsivällinen ja armollinen, teki hänestä minulle entistä läheisemmän. Rukoilin Jehovalta, että hän auttaisi minua muuttumaan, ja niin hän on auttanutkin. Olen kokenut omakohtaisesti, että Heprealaiskirjeen 4:12 pitää paikkansa. Se sanoo: ”Jumalan sana on elävä ja voimaa uhkuva.”

Kun aloin olla Jehovan todistajien yhteydessä, huomasin, että he olivat erilaisia. Ensimmäistä kertaa elämässäni näin, millaista on aito rakkaus käytännössä. Se oli ilmeistä erityisesti todistajien järjestämissä isoissa konventeissa. Minuun teki vaikutuksen se, miten innokkaasti vapaaehtoiset työskentelivät tehdäkseen kokoontumisista miellyttäviä toisille.

SAAMANI HYÖTY: Jehovan avulla pystyn nykyään hillitsemään luontoni. En tunne olevani enää itsekeskeinen ja ylpeä.

Täytyy myöntää, että kaipasin jonkin aikaa vanhaa elämäntapaani, mutta niin ei ole enää. Olen nyt löytänyt todellisen tarkoituksen elämälleni. Iloitsen siitä, että opin jatkuvasti osoittamaan kiinnostusta toisia ihmisiä ja heidän hyvinvointiaan kohtaan.

”Saan iloa siitä, että huolehdin toisista.” (GEOFFREY NOBLE)

IKÄ: 59

KOTIMAA: YHDYSVALLAT

TAUSTA: HALVEKSI USKONNOLLISIA JA POLIITTISIA AUKTORITEETTEJA

AIEMMAT ELÄMÄNVAIHEENI: Vartuin Ipswichissä, joka oli työläisten asuttama merenrantakaupunki Massachusettsissa. Aikuisena muutin asumaan syrjäseudulle Vermontiin. Pohjoisamerikkalaisittain ajatellen tyttöystäväni ja minä vietimme ankaran yksinkertaista elämää. Meillä ei ollut sähköä, joten keräsimme metsästä puita, joilla lämmitimme talon ja valmistimme ruoan. Käytimme ulkokäymälää, ja suurimman osan vuodesta olimme ilman juoksevaa vettä. Olimme kääntäneet selkämme vakiintuneelle yhteiskunnalle – ja se näkyi  meistä. Erään kerran ylpeilin sillä, etten ollut kammannut hiuksiani puoleen vuoteen.

Yhdysvallat oli tuolloin mukana Vietnamin sodassa. Se vaikutti asenteeseeni auktoriteetteja kohtaan. Näin valtion ja uskonnon ulkokultaisuuden. Mielestäni niitä edustavista laitoksista ei ollut löydettävissä vastauksia, vaan jokaisen oli itse päätettävä, mikä oli oikein ja mikä väärin. Minusta ei siksi ollut väärin varastaa, jos tarvitsin jotain.

RAAMATTU MUUTTI ELÄMÄNI: Tyttöystäväni ja minä olimme alkaneet lukea Raamattua. Emme kuitenkaan ymmärtäneet sitä. Minä käytin huumeita, mutta yritin päästä niistä eroon. Tyttöystäväni halusi, että menisimme naimisiin ja perustaisimme perheen. Noihin aikoihin muuan Jehovan todistaja tuli käymään luonamme ja alkoi tutkia Raamattua kanssamme.

Pystyin pian luopumaan pahoista tavoistani, mutta asenteen muuttaminen auktoriteetteja kohtaan oli vaikeampaa. Minulla oli tapana kyseenalaistaa kaikki. Kotona käytöstäni ei ollut liiemmin rajoitettu, joten minun oli vaikea hyväksyä ajatusta siitä, että pitäisi elää jonkun toisen asettamien sääntöjen mukaan.

Olin aina uskonut Luojaan, mutta minulla oli hänestä vain hämärä käsitys. Tutkiessani Raamattua Jehova Jumalan persoonallisuus alkoi kuitenkin hahmottua paremmin. Ymmärsin, että hän oli ilmaissut selvästi, mitä hän halusi minulta. Hänen vaatimuksissaan ei ollut mitään epämääräistä eikä hämärää. Opin lisäksi, että hänellä on selvä tarkoitus tehdä maasta paratiisi (2. Pietarin kirje 3:13). Näiden totuuksien ansiosta halusin muuttua, jotta kelpaisin palvelemaan häntä.

Minuun teki erityisen voimakkaan vaikutuksen se, että Jehovan todistajat kieltäytyivät osallistumasta sotaan. Millään muulla maailmanlaajuisella uskonnolla ei tietääkseni ollut samanlaista Raamattuun perustuvaa kantaa.

Tiesin, että jos halusin palvella Jehovaa, minun täytyisi siistiytyä. Aluksi minusta tuntui hankalalta mukautua todistajien pukeutumistyyliin. Minä sen enempää kuin kukaan ystävänikään emme omistaneet kauluspaitoja, suoria housuja tai niiden kanssa käytettäviä kenkiä. Eikä minulla tietenkään ollut solmiota! Leikkautin silti hiukseni ja kohensin ulkoasuani. Muistan kuitenkin, että kun olin ensi kertaa saarnaamassa ovelta ovelle, uudistunut kuvani heijastui ikkunalasista ja ajattelin itsekseni: Mitä oikein olen mennyt tekemään! Lopulta totuin uuteen ulkomuotooni.

SAAMANI HYÖTY: Tyttöystäväni ja minä avioiduimme, ja olemme yhä onnellisesti naimisissa. Olemme onnistuneet kasvattamaan kolme lastamme rakastamaan ja palvelemaan Jehovaa. Minulla on myös ollut ilo auttaa toisia oppimaan niitä samoja Raamatun totuuksia, jotka auttoivat minua muuttamaan elämääni.

Ylpeilin ennen sillä, etten välittänyt, mitä toiset ajattelivat. Nyt saan iloa siitä, että huolehdin toisista ja että he huolehtivat minusta.

[Huomioteksti s. 26]

”Kävelin kilometrikaupalla saadakseni vain yhden marihuanasavukkeen.”

[Huomioteksti s. 28]

”Se, mitä opin Raamatusta, muutti näkemystäni elämästä.”

[Huomioteksti s. 29]

”Aluksi minusta tuntui hankalalta mukautua todistajien pukeutumistyyliin.”