Lea: Hei, Sara. Oli kiva, että pääsit Jeesuksen Kristuksen kuoleman muistojuhlaan viime viikolla. * Mitä pidit tilaisuudesta?

Sara: Pidin tilaisuudesta, mutta en totta puhuen ymmärtänyt kaikkea, mitä siellä puhuttiin. Tiedän, että monet juhlivat Jeesuksen syntymää jouluna ja hänen ylösnousemustaan pääsiäisenä, mutta miksi on tärkeää muistella Jeesuksen kuolemaa?

Lea: On totta, että joulu ja pääsiäinen ovat suosittuja juhlia ympäri maailman. Mutta jos sinulla on hetki aikaa, näyttäisin mielelläni, miksi Jehovan todistajille on tärkeää muistaa Jeesuksen kuolemaa.

Sara: On tässä hetki aikaa.

Lea: Jehovan todistajat viettävät Jeesuksen kuoleman muistoa, koska Jeesus käski seuraajiensa tehdä niin. Mietipä, mitä tapahtui hänen kuolemaansa edeltävänä iltana. Ehkä muistat, että Jeesus ja hänen uskolliset seuraajansa söivät erikoisaterian.

Sara: Tarkoitat varmaan viimeistä ehtoollista?

Lea: Kyllä. Sitä kutsutaan myös Herran illalliseksi. Jeesus antoi seuraajilleen selvät ohjeet tuon aterian yhteydessä. Haluaisitko lukea, mitä hän sanoi Luukkaan 22:19:ssä?

Sara: Sopiihan se. ”Ja hän otti leivän, esitti kiitoksen, taittoi sen ja antoi heille ja sanoi: ’Tämä tarkoittaa minun ruumistani, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä toistuvasti minun muistokseni.’ ”

Lea: Kiitos. Huomasitko Jeesuksen sanat jakeen lopussa: ”Tehkää tämä toistuvasti minun muistokseni”? Juuri ennen kuin Jeesus antoi tämän käskyn, hän selitti, mitä hänen seuraajiensa piti muistaa. Hän sanoi antavansa oman elämänsä heidän puolestaan. Jeesus esitti tämän ajatuksen myös Matteuksen 20:28:ssa. Tässä jakeessa sanotaan: ”Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan sielunsa lunnaiksi vastaamaan monia.” Lyhyesti sanottuna Jehovan todistajat kokoontuvat yhteen joka vuosi Jeesuksen kuoleman muistopäivänä muistellakseen Jeesuksen antamaa lunastusuhria. Hänen kuolemansa merkitsee elämää kaikille tottelevaisille ihmisille.

Sara: Olen kyllä kuullut ihmisten sanovan, että Jeesus kuoli, jotta me voisimme saada elämän. En vain ole koskaan tajunnut, mitä se tarkoittaa.

Lea: Et varmasti ole ainoa. Jeesuksen lunastusuhri on syvällinen aihe, mutta se on myös  yksi hienoimmista Jumalan sanan opetuksista. Vieläkö sinulla muuten on aikaa?

Sara: On minulla vielä muutama minuutti.

Lea: Hyvä. Olen itse hiljattain lukenut tästä aiheesta ja voisin yrittää selittää sitä lyhyesti.

Sara: Sehän olisi kiva.

Lea: Lunnaiden merkityksen voi tajuta, jos ymmärtää, mitä Aadam ja Eeva saivat aikaan tekemällä syntiä Eedenin puutarhassa. Roomalaiskirjeen 6:23 auttaa meitä tässä. Voisitko sinä lukea tämän jakeen?

Sara: Tässä sanotaan: ”Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan lahja on ikuinen elämä Kristuksen Jeesuksen, meidän Herramme, välityksellä.”

Lea: Kiitos. Mietitäänpä näitä sanoja. Jakeen alussa sanotaan: ”Synnin palkka on kuolema.” Tämä on yksinkertainen sääntö, jonka Jumala esitti heti ihmishistorian alussa. Synnin palkka eli rangaistus synnistä on kuolema. Alussa kukaan ei tietenkään ollut syntinen. Aadam ja Eeva luotiin täydellisiksi, ja kaikki heidän lapsensa olisivat olleet täydellisiä. Kenenkään ei olisi tarvinnut kuolla. Aadam, Eeva ja kaikki heidän jälkeläisensä olisivat voineet elää onnellisina ikuisesti. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, vai mitä?

Sara: Ei. Aadam ja Eeva söivät kiellettyä hedelmää.

Lea: Aivan. Ja se, että he näin päättivät olla tottelematta Jumalaa, oli syntiä. He siis valitsivat epätäydellisyyden ja syntisyyden. Tuolla valinnalla oli tuhoisat seuraukset sekä heille itselleen että kaikille heidän jälkeläisilleen.

Sara: Miten niin?

Lea: Ehkä voisin havainnollistaa asiaa. Pidätkö leipomisesta?

Sara: Kyllä, kovasti!

Lea: Kuvitellaan, että sinulla on uusi leipävuoka. Ennen kuin ehdit käyttää sitä kertaakaan, se putoaa lattialle ja siihen tulee iso lommo. Kun paistat leipiä tuossa vuoassa, millaisia niistä tulee? Eikö niissä kaikissa ole lommo?

Sara: Tietysti.

Lea: Vastaavasti kun Aadam ja Eeva päättivät olla tottelemattomia Jumalalle, heihin tuli ”lommo”, eli synti ja epätäydellisyys turmelivat heidät. Ja koska heistä tuli syntisiä ennen kuin he saivat lapsia, kaikissa heidän lapsissaan olisi tuo sama ”lommo”. He kaikki syntyisivät syntisinä. Raamatussa sana ”synti” viittaa paitsi tekoihin myös tilaan, jonka olemme perineet. Vaikkemme olisi tehneet mitään väärää – vaikkemme olisi vielä edes syntyneet – Aadam ja Eeva tuomitsivat omien jälkeläistensä lisäksi meidät ja meidän jälkeläisemme epätäydellisyyteen ja syntisyyteen, mikä johtaa lopulta kuolemaan. Kuten luimme Roomalaiskirjeen 6:23:sta, rangaistus synnistä on kuolema.

Sara: Ei tunnu reilulta. Miksi kaikkien pitäisi kärsiä loputtomiin kahden ihmisen synnin takia?

Lea: Se ei tosiaan tunnu reilulta. Mutta asiaan liittyy muutakin. Jumala, joka on täydellisen oikeudenmukainen, tuomitsi Aadamin ja Eevan kuolemaan syntinsä vuoksi, mutta ei jättänyt heidän jälkeläisiään, eli meitä, ilman toivoa. Hän järjesti poispääsytien tästä ahdingosta. Juuri siksi tarvittiin Jeesuksen lunastusuhria. Katsotaanpa uudelleen Roomalaiskirjeen 6:23:a. Sen jälkeen kun jakeessa on todettu, että ”synnin palkka on kuolema”, siinä jatketaan: ”Mutta Jumalan lahja on ikuinen elämä Kristuksen Jeesuksen, meidän Herramme, välityksellä.” Jeesuksen kuoleman ansiosta meidän on siis mahdollista vapautua synnistä ja kuolemasta. *

Lea: Tässä jakeessa on eräs toinenkin kiinnostava piirre.

Sara: Mikä?

Lea: Tässä sanotaan: ”Mutta Jumalan lahja on ikuinen elämä Kristuksen Jeesuksen, meidän Herramme, välityksellä.” Jos Jeesus oli se, joka kärsi ja kuoli – antoi elämänsä meidän puolestamme – miksi jakeessa sanotaan, että lunnaat ovat ”Jumalan lahja”, eivät ”Jeesuksen lahja”? *

Sara: Hmm. Enpä tiedä.

Lea: Eikö totta, Jumala loi Aadamin ja Eevan, ja he tekivät syntiä juuri häntä vastaan, kun he olivat tottelemattomia Eedenin puutarhassa. Jumalaa varmasti loukkasi syvästi se, että hänen kaksi ensimmäistä ihmislastaan kapinoivat häntä vastaan. Jehova esitti kuitenkin heti ratkaisun. * Hän päätti lähettää maan päälle yhden henkiluomuksistaan, joka eläisi täydellisenä ihmisenä ja lopulta uhraisi elämänsä lunnaiksi. Niinpä lunastusjärjestely on todellisuudessa lahja Jumalalta. Lunnaat ovat Jumalan lahja myös toisella tavalla. Oletko koskaan miettinyt, miltä Jumalasta on täytynyt tuntua, kun Jeesus tapettiin?

Sara: Enpä ole tullut miettineeksi.

Lea: Näin etupihalla leluja. Sinullahan on lapsia?

Sara: Kyllä, poika ja tyttö.

Lea: Voit varmaan äitinä samaistua siihen, mitä Jeesuksen taivaallinen Isä, Jehova Jumala, on epäilemättä tuntenut Poikansa kuolinpäivänä. Miltä hänestä tuntui, kun hän näki taivaasta, miten hänen rakas Poikansa pidätettiin ja miten tätä pilkattiin ja lyötiin nyrkeillä? Ja miltä Isästä tuntui, kun hänen Poikansa naulattiin puupaaluun, jossa hän koki hitaan ja tuskallisen kuoleman?

Sara: Se on varmasti tuntunut kauhealta. Enpä ole koskaan ajatellut sitä noin!

Lea: On tietenkin mahdotonta tietää tarkasti, miltä Jumalasta on tuntunut tuona päivänä. Sen kuitenkin tiedämme, että hänellä on tunteet. Tiedämme myös, miksi hän salli kaiken tämän tapahtua. Syy selitetään kauniisti eräässä tunnetussa raamatunkohdassa, Johanneksen 3:16:ssa. Lukisitko sinä sen?

Sara: Sopii. ”Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa, jottei kukaan häneen uskova tuhoutuisi, vaan hänellä olisi ikuinen elämä.”

Lea: Kiitos. Katsopa taas jakeen alkua. Siinähän sanotaan: ”Jumala rakasti maailmaa.” Perimmäinen syy on siis rakkaus. Rakkaus sai Jumalan lähettämään Poikansa maan päälle kuolemaan puolestamme. Lunastusuhri on tosiaan kaikkien aikojen suurin rakkaudenosoitus, ja sitä Jehovan todistajat kokoontuvat muistelemaan aina Jeesuksen kuoleman vuosipäivänä. Toivottavasti näistä ajatuksista oli sinulle hyötyä.

Sara: Kiitos, kyllä oli. Mukavaa, että selitit minulle tämän asian.