KOSKA sanaa ”antikristus” on käytetty jo kauan, olipa kyse keisareista tai kirjoista, on aiheellista kysyä: kuka on antikristus? Onko sillä mitään merkitystä meille nykyään eläville? Antikristuksen henkilöllisyyden selville saamiseksi on johdonmukaista kääntyä Raamatun puoleen, jossa tuo sana esiintyy viisi kertaa.

Ainoa raamatunkirjoittaja, joka käyttää sanaa ”antikristus”, on apostoli Johannes. Miten hän kuvaili antikristusta? Ensimmäisessä hänen mukaansa nimetyssä kirjeessä sanotaan: ”Lapsukaiset, on viimeinen hetki, ja niin kuin olette kuulleet, että antikristus on tulossa, niin onkin nyt tullut monia antikristuksia; siitä me tiedämme, että on viimeinen hetki. He lähtivät luotamme, mutta he eivät olleet meidän kaltaisiamme. – – Kuka on valehtelija, ellei se joka kieltää, että Jeesus on Kristus? Tämä on antikristus, se joka kieltää Isän ja Pojan.” (1. Johanneksen kirje 2:18, 19, 22.)

Mitä nämä sanat osoittavat? Johannes mainitsi, että olisi ”monia antikristuksia”, mikä tarkoittaa sitä, että sanaa antikristus käytetään kollektiivisessa merkityksessä, eikä sillä viitata tiettyyn yksittäiseen ihmiseen. Ihmiset ja järjestöt, jotka muodostavat antikristuksen, levittävät valheita, kieltävät Jeesuksen olevan Kristus eli Messias ja yrittävät vääristää Jumalan ja hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen välisen suhteen. Ne, joista antikristus muodostuu, väittävät itseään Kristukseksi tai hänen edustajikseen, mutta koska ”he lähtivät luotamme”, he poikkeavat Raamatun totuuksista. Lisäksi antikristus oli olemassa jo silloin kun Johannes kirjoitti kirjeensä ”viimeisenä hetkenä”, luultavasti apostolien aikakauden lopussa.

Mitä muuta Johannes kirjoitti antikristuksesta? Varoittaessaan vääristä profeetoista hän sanoi: ”Jokainen henkeytetty ilmaus, joka tunnustaa Jeesuksen Kristuksen tulleen lihassa, on Jumalasta, mutta yksikään henkeytetty ilmaus, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta. Ja tämä on antikristuksen henkeytetty ilmaus, jonka olette kuulleet olleen tulossa, ja se on jo nyt maailmassa.” (1. Johanneksen kirje 4:2, 3.) Hän toisti saman ajatuksen toisessa kirjeessään: ”Monia eksyttäjiä on lähtenyt maailmaan, sellaisia jotka eivät tunnusta Jeesuksen Kristuksen lihaan tulemista. Tämä on eksyttäjä ja antikristus.” (2. Johanneksen kirje 7.) Johannes selvästikin osoitti antikristuksen tarkoittavan kaikkia, jotka tietoisesti levittävät uskonnollisia valheita Jeesuksesta Kristuksesta ja hänen opetuksistaan.

Jo kauan ennen kuin Johannes kirjoitti uskonnollisista pettäjistä, Jeesus Kristus neuvoi seuraajiaan:  ”Varokaa vääriä profeettoja, jotka tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta ovat sisältä saaliinhimoisia susia.” (Matteus 7:15.) Myös apostoli Paavali varoitti Tessalonikan kristittyjä: ”Älköön kukaan vietelkö teitä millään tavalla, sillä se [Jehovan päivä] ei tule, ellei luopumus tule ensin ja laittomuuden ihminen ilmesty, tuhon poika.” (2. Tessalonikalaisille 2:3.)

Väärät profeetat ja luopiot yrittivät siis heikentää kristillistä seurakuntaa jo ensimmäisellä vuosisadalla. Nimitystä ”antikristus” voitiin käyttää kaikista niistä, jotka olivat osallisia uskonnolliseen petokseen ja valheiden levittämiseen Jeesuksesta Kristuksesta ja hänen opetuksistaan. Kuvaillessaan heitä ”tuhon pojaksi” Paavali paljasti, mitä Jehova heistä ajatteli.

Entä nykyajan antikristus? Ihmiset ja järjestöt, jotka muodostavat antikristuksen, vastustavat edelleen Kristusta ja hänen opetuksiaan. He levittävät tietoisesti valheita hämärtääkseen sen, keitä Isä, Jehova Jumala, ja hänen Poikansa, Jeesus Kristus, ovat. Meillä on hyvät syyt varoa tällaisia uskonnollisia valheita. Tarkastellaanpa kahta esimerkkiä.

Kirkot ovat vuosisatojen ajan levittäneet kolminaisuusoppia, jonka mukaan Isä ja Poika ovat osa samaa olentoa. Näin antikristus kätkee Jehova Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen salaperäisyyden verhoon. Tämä estää vilpittömiä ihmisiä jäljittelemästä Jeesusta ja lähestymästä Jumalaa, kuten Raamattu kannustaa tekemään (1. Korinttilaisille 11:1; Jaakobin kirje 4:8).

Kirkot lisäävät hämmennystä suosiessaan raamatunkäännöksiä, joista on jätetty pois Jumalan nimi, Jehova. Näin on tehty siitä huolimatta, että nimi Jehova esiintyy Raamatun alkutekstissä noin 7 000 kertaa. Mihin tämä on johtanut? Tosi Jumalasta on tullut entistä suurempi mysteeri.

Toisaalta Jumalan nimen Jehova tunteminen on auttanut monia sydämeltään rehtejä ihmisiä lähestymään häntä. Tämän on kokenut myös Richard, joka muistelee kahden Jehovan todistajan kanssa käymäänsä keskustelua. ”He näyttivät minulle Raamatusta, että tosi Jumalan nimi on Jehova”, hän kertoo. ”Minua kiehtoi ajatus siitä, että Jumalalla on nimi. Kuulin siitä ensimmäistä kertaa.” Richard alkoi tehdä muutoksia elämässään noudattaakseen Raamatun normeja ja miellyttääkseen Jehovaa. ”Jumalan nimen tunteminen on auttanut minua saamaan läheisen suhteen häneen”, hän sanoo.

Antikristus on pitänyt miljoonia ihmisiä hengellisessä pimeydessä vuosisatojen ajan. Tutkimalla Jumalan sanaa Raamattua voimme kuitenkin tunnistaa antikristuksen ja vapautua sen uskonnollisesta petoksesta ja valheista (Johannes 17:17).