1. Kuninkaiden kirja 19:1–21
19 Sitten Ahab+ kertoi Isebelille+ kaiken, mitä Elia oli tehnyt, ja selitti, kuinka tämä oli tappanut kaikki profeetat miekalla.+
2 Silloin Isebel lähetti Elian luo viestinviejän sanomaan: ”Rangaiskoot jumalat minua ankarasti, ellen huomenna tähän aikaan mennessä ole tehnyt sinulle samoin kuin tehtiin jokaiselle heistä!”
3 Elia pelästyi ja lähti pakoon säilyäkseen elossa.+ Hän tuli Beersebaan,+ joka kuuluu Juudaan,+ ja jätti sinne palvelijansa.
4 Hän itse meni päivämatkan päähän erämaahan, istui kinsteripensaan alle ja pyysi saada kuolla.* Hän sanoi: ”Nyt riittää! Jehova, anna minun kuolla,*+ sillä en ole esi-isiäni parempi.”
5 Sitten hän meni pitkälleen ja nukahti kinsteripensaan alle. Mutta yhtäkkiä häntä kosketti enkeli,+ joka sanoi: ”Nouse ja syö.”+
6 Kun hän katsoi, hänen päänsä vieressä oli pyöreä leipä kuumennetuilla kivillä ja kannullinen vettä. Hän söi ja joi ja kävi taas makuulle.
7 Myöhemmin Jehovan enkeli tuli uudelleen, kosketti häntä ja sanoi: ”Nouse ja syö, sillä muuten matka on sinulle liian raskas.”
8 Niin hän nousi syömään ja juomaan, ja sen ruoan voimalla hän kulki 40 päivää ja 40 yötä, kunnes tuli Horebille, tosi Jumalan vuorelle.+
9 Siellä hän meni yöksi luolaan,+ ja hänelle tuli Jehovan sana, joka kuului: ”Mitä sinä täällä teet, Elia?”
10 Tähän hän sanoi: ”Olen palvellut armeijoiden Jumalaa Jehovaa todella innokkaasti.+ Israelin kansa on hylännyt liittosi,+ hajottanut alttarisi ja tappanut miekalla profeettasi,+ ja vain minä olen jäljellä. Nyt he yrittävät tappaa minutkin.”+
11 Mutta Jumala sanoi: ”Mene ulos ja seiso vuorella Jehovan edessä.” Silloin Jehova kulki ohi,+ ja kova, raju tuuli halkaisi vuoria ja rikkoi kallioita Jehovan edellä,+ mutta Jehova ei ollut tuulessa. Tuulen jälkeen tuli maanjäristys,+ mutta Jehova ei ollut maanjäristyksessä.
12 Maanjäristystä seurasi tuli,+ mutta Jehova ei ollut tulessa. Tulen jälkeen kuului rauhallinen, hiljainen ääni.+
13 Heti kun Elia kuuli sen, hän peitti kasvonsa profeetanvaatteellaan+ ja meni ulos seisomaan luolan suulle. Sitten ääni kysyi häneltä: ”Mitä sinä täällä teet, Elia?”
14 Tähän hän sanoi: ”Olen palvellut armeijoiden Jumalaa Jehovaa todella innokkaasti. Israelin kansa on hylännyt liittosi,+ hajottanut alttarisi ja tappanut miekalla profeettasi, ja vain minä olen jäljellä. Nyt he yrittävät tappaa minutkin.”+
15 Jehova sanoi hänelle: ”Palaa takaisin ja mene Damaskoksen erämaahan. Voitele siellä Hasael+ Syyrian kuninkaaksi.
16 Voitele lisäksi Nimsin pojanpoika Jeehu+ Israelin kuninkaaksi ja Abel-Meholasta oleva Safatin poika Elisa* tilallesi profeetaksi.+
17 Sen, joka pääsee pakoon Hasaelin miekkaa,+ surmaa Jeehu,+ ja sen, joka pääsee pakoon Jeehun miekkaa, surmaa Elisa.+
18 Israelissa on vielä jäljellä 7 000,+ kaikki ne, jotka eivät ole polvistuneet Baalin edessä+ eivätkä suudelleet häntä.”+
19 Niinpä hän lähti sieltä ja tapasi Safatin pojan Elisan, kun tämä oli kyntämässä edellään 12 sonniparia, joista 12. parin perässä hän itse oli. Niin Elia meni hänen luokseen ja heitti profeetanvaatteensa+ hänen päälleen.
20 Silloin tämä jätti sonnit, juoksi Elian perään ja sanoi: ”Annathan minun suudella isääni ja äitiäni. Sitten seuraan sinua.” Elia vastasi hänelle: ”Mene takaisin. En minä estä sinua.”
21 Niin hän meni takaisin, otti sonniparin ja uhrasi sen. Hän sytytti kyntövälineistä tulen, keitti sillä sonnien lihan ja antoi sen väelle syötäväksi. Sen jälkeen hän nousi ja seurasi Eliaa ja alkoi palvella häntä.+
Alaviitteet
^ Tai ”pyysi, että hänen sielunsa kuolisi”.
^ Tai ”ota sieluni pois”.
^ Merk. ’Jumala on pelastus’.