Daniel 6:1–28
6 Dareioksesta näytti hyvältä asettaa koko valtakunnan johtoon 120 satraappia.+
2 Heidän yläpuolellaan oli kolme korkeaa virkamiestä, joista Daniel oli yksi.+ Satraapit+ raportoivat heille kaikesta, jotta kuninkaalle ei aiheutuisi vahinkoa.
3 Daniel erottui muista korkeista virkamiehistä ja satraapeista, koska hänessä oli poikkeuksellinen henki.+ Kuningas aikoikin korottaa hänet koko valtakunnan johtoon.
4 Siihen aikaan korkeat virkamiehet ja satraapit etsivät perusteita syyttää Danielia hänen tavastaan hoitaa valtion* asioita, mutta he eivät onnistuneet löytämään mitään perusteita syytöksille eivätkä havainneet mitään väärinkäytöksiä. Hän oli nimittäin luotettava, eikä voitu havaita, että hän olisi syyllistynyt laiminlyönteihin tai toiminut väärin.
5 Siksi nämä miehet sanoivat: ”Me emme löydä mitään perustetta syyttää Danielia, ellemme sitten löydä sitä hänen Jumalansa laista.”+
6 Niinpä nämä korkeat virkamiehet ja satraapit menivät joukolla kuninkaan luo ja sanoivat hänelle: ”Eläköön kuningas Dareios ikuisesti!
7 Kaikki kuninkaan virkamiehet, maaherrat, satraapit, kuninkaan neuvonantajat ja käskynhaltijat ovat neuvotelleet yhdessä, jotta vahvistettaisiin sellainen kuninkaallinen säädös ja saatettaisiin voimaan sellainen kielto, että jokainen, joka 30 päivän aikana esittää pyynnön jollekin muulle jumalalle tai ihmiselle kuin sinulle, kuningas, tulee heittää leijonien luolaan.*+
8 Kuningas, vahvistathan säädöksen ja allekirjoitat sen,+ niin ettei sitä voida muuttaa, sillä meedialaisten ja persialaisten lakia ei voi kumota.”+
9 Niin kuningas Dareios allekirjoitti säädöksen ja kiellon.
10 Heti kun Daniel sai tietää, että säädös oli allekirjoitettu, hän meni kotiinsa, jonka kattohuoneen avoinna olevat ikkunat olivat Jerusalemiin päin.+ Kolmesti päivässä hän polvistui Jumalansa eteen ja rukoili ja ylisti häntä, niin kuin hän oli tehnyt säännöllisesti ennenkin.
11 Silloin miehet ryntäsivät sisään ja näkivät, että Daniel esitti Jumalalle pyyntöjä ja anoi hänen hyväksyntäänsä.
12 Sitten he menivät kuninkaan luo ja muistuttivat häntä kuninkaallisesta kiellosta: ”Etkö sinä allekirjoittanut kiellon, jonka mukaan jokainen, joka 30 päivän aikana esittää pyynnön kenelle tahansa muulle jumalalle tai ihmiselle kuin sinulle, kuningas, tulee heittää leijonien luolaan?” Kuningas vastasi: ”Kyllä, asia on juuri näin meedialaisten ja persialaisten lain mukaan, jota ei voi kumota.”+
13 He sanoivat heti kuninkaalle: ”Daniel, joka on yksi Juudan pakkosiirtolaisista,+ ei ole välittänyt sinusta, kuningas, eikä allekirjoittamastasi kiellosta, vaan hän rukoilee kolmesti päivässä.”+
14 Kun kuningas kuuli tämän, hän ahdistui suuresti, ja hän yritti keksiä keinon pelastaa Daniel. Auringonlaskuun asti hän teki kaikkensa pelastaakseen hänet.
15 Lopulta nuo miehet menivät joukolla kuninkaan luo ja sanoivat hänelle: ”Muista, kuningas, että meedialaisten ja persialaisten lain mukaan mitään kuninkaan vahvistamaa kieltoa tai säädöstä ei voi muuttaa.”+
16 Silloin kuningas antoi käskyn, ja Daniel tuotiin ja heitettiin leijonien luolaan.+ Kuningas sanoi Danielille: ”Sinun Jumalasi, jota palvelet jatkuvasti, pelastaa sinut.”
17 Sitten tuotiin kivi, joka asetettiin luolan suulle, ja kuningas sinetöi sen sinettisormuksellaan ja ylimystensä sinettisormuksella, niin ettei Danielin asiassa voitaisi muuttaa mitään.
18 Kuningas meni sitten palatsiinsa. Hän paastosi koko yön ja kieltäytyi siitä, että häntä viihdytettäisiin,* eikä hän saanut nukuttua.*
19 Lopulta, heti aamun sarastaessa, kuningas nousi ja meni kiireesti leijonien luolalle.
20 Kun hän tuli luolan lähelle, hän huusi Danielille surullisella äänellä. Kuningas kysyi Danielilta: ”Daniel, elävän Jumalan palvelija, onko sinun Jumalasi, jota palvelet jatkuvasti, pystynyt pelastamaan sinut leijonilta?”
21 Daniel sanoi heti kuninkaalle: ”Eläköön kuningas ikuisesti!
22 Minun Jumalani lähetti enkelinsä ja sulki leijonien kidan,+ eivätkä ne ole vahingoittaneet minua,+ koska minun havaittiin olevan viaton hänen edessään. En ole myöskään tehnyt mitään väärää sinua kohtaan, kuningas.”
23 Kuningas tuli hyvin iloiseksi, ja hän käski nostaa Danielin ylös luolasta. Kun Daniel nostettiin luolasta, hän oli täysin vahingoittumaton, koska hän oli luottanut Jumalaansa.+
24 Kuningas käski sitten tuoda ne miehet, jotka olivat syyttäneet* Danielia, ja heidät sekä heidän poikansa ja vaimonsa heitettiin leijonien luolaan. Ennen kuin he ehtivät luolan pohjalle, leijonat hyökkäsivät heidän kimppuunsa ja murskasivat kaikki heidän luunsa.+
25 Silloin kuningas Dareios kirjoitti kaikille kansoille, kansakunnille ja kieliryhmille, jotka asuvat kaikkialla maan päällä:+ ”Toivotan teille suurta rauhaa!
26 Minä käsken, että jokaisella valtakuntaani kuuluvalla alueella ihmisten on pelättävä ja kunnioitettava Danielin Jumalaa,+ koska hän on elävä Jumala ja pysyy ikuisesti. Hänen valtakuntansa ei koskaan tuhoudu, ja hänen valtansa pysyy* ikuisesti.+
27 Hän pelastaa+ ja vapauttaa ja tekee ihmetekoja ja ihmeitä taivaassa ja maan päällä,+ sillä hän pelasti Danielin leijonien kynsistä.”
28 Niin Daniel menestyi Dareioksen valtakunnassa+ ja persialaisen Kyyroksen valtakunnassa.+
Alaviitteet
^ Kirjaim. ”valtakunnan”.
^ Tai ”leijonakuoppaan”.
^ Tai mahd. ”eikä hänen luokseen tuotu muusikoita”.
^ Kirjaim. ”ja hänen unensa pakeni häneltä”.
^ Tai ”panetelleet”.
^ Tai ”hän on suvereeni hallitsija”.